Vaihtoehtoja vesivessalle - Näin valitset sopivan kuivakäymälän mökille, kotiin tai puutarhaan

Kuivakäymälä ei ole vain mökkien juttu. Puutarhahuussia voi harkita myös kaupungissa omakotitalon pihalle, ja pieni joukko valitsee kuivakäymälän sisällekin. Mistä valinnassa kannattaa lähteä liikkeelle?

Miellyttävä ja hajuton kuivakäymälä? Kyllä, se on mahdollista, myös sisälle kotiin. Tavanomaisemmin kuivakäymälä valitaan kuitenkin mökille, joko sisälle tai ulos. Tämä juttu antaa vinkkejä molempiin käyttötarkoituksiin.

Kuivakäymälöiden valikoima on monipuolistunut viime vuosikymmeninä ja laitteet ovat kehittyneet toimintavarmemmiksi. Kompostoivien käymälöiden rinnalle on tullut myös pakastavia ja polttavia laitteita.

Aina ei tarvitse valita vain yhtä vaihtoehtoa. Käymäläseura Huussi ry:n puheenjohtaja ja Pikkuvihreän toimitusjohtaja Minna Palo kannustaa miettimään myös kahden vessan taktiikkaa, oli kyse sitten kodista tai mökistä. Mökillä voi hankkia sisätiloihin vaikka pienemmän pakastavan wc:n tai kuivikekäymälän ja ulos suuremman kompostoivan käymälän. 

Sisäkuivakäymälöitä hankitaan enenevissä määrin varsinkin mökeille. Niiden ostointo lähti kasvamaan korona-aikana, kun mökeillä vietettiin enemmän aikaa. Toisaalta ne liittyvät myös ekologisen asumisen trendiin.

”Varsinkin nuorempi kuluttajakunta, noin 30–40-vuotiaat, miettivät kovasti omaa ekologista jalanjälkeään ja ovat valmiimpia omaksumaan uusia tapoja”, Palo miettii.

Minna Palo ymmärtää, että sisäkuivakäymälä voi herättää ennakkoluuloja. Asiassa kuitenkin auttaa, että suomalaiset ovat huussikansaa. Suuresta osasta mökkejä puuttuu viemäröinti, joten yhdellä jos toisella on kokemusta huussissa käymisestä. Jos kokemukset ovat vuosikymmenten takaa, ne kannattaa päivittää. Palo itsekin muistaa vanhempiensa mökiltä ammoniakinkäryiset saavit täynnä lietettä, mutta todellisuus on nykyään aivan toista.

”Jos kuivakäymälä ei toimi, silloin on jokin sakannut jo valinnassa. On valittu vääränlainen laite tai asennettu se väärin. Kuivakäymälän pitää olla miellyttävä, hajuton ja mukava käyttää. Se on mahdollista ja sitä pitää vaatia”, Palo sanoo.

Puutarhaan oma vessa

Vakituisessa kodissa vesivessan kaverina voisi olla puutarhavessa. Huussia voi siis hyvin harkita omakotitalossa taajamassakin. Kun kesällä vietetään paljon aikaa ulkona, on kätevä kipaista pihan perälle käymälään.

Minna Palon mukaan puutarhavessa on jopa pienimuotoinen kasvava trendi.

”Rakennuksena huussi on niin pieni, ettei yleensä tarvita lupaa kaupunkialueellakaan”, Palo kertoo. 

Luvan tarve kannattaa tarkistaa omasta kunnasta. Kun huussi on toteutettu oikein, siitä ei muodostu minkäänlaista hajuhaittaa itselle tai naapurille.

Kompostoituneesta käymäläjätteestä saa myös hyvää lannoitetta kukille ja kasvimaalle. Samalla säästää vesimaksuissa tai voi ehkä harventaa oman umpisäiliön tyhjennysväliä.
Käymäläjätettä jatkokompostoidaan noin vuosi katetussa tiivispohjaisessa kompostorissa. Hyvissä olosuhteissa ja oikeaan aikaan tyhjennettynä jäte voi kompostoitua mullaksi nopeamminkin, joskus taas voi joutua odottamaan puolitoista vuotta. Vuoden muistisääntö koskee käymäläjätteen käyttöä syötävien kasvien lannoitteena. Koristekasveja lannoittaessa ajasta ei tarvitse välittää.

”Voi tukeutua omiin aisteihin. Jos jäte näyttää ja tuoksuu mullalta, se on valmista kukille”, Palo vinkkaa.

Miten käymälä valitaan?

Mistä kuivakäymälän valinnassa kannattaa sitten lähteä liikkeelle? Vaihtoehtoja kun on monia kompostoivasta erottelevaan, tuhkaavasta pakastavaan.

”Käyttökohteet ovat niin erilaisia, että sen takia on paljon toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja. Mikä sopii yhdelle, voi olla toiselle mahdotonta”, Minna Palo sanoo.

Ääriesimerkkinä eräälle sähköttömälle mökille oli hankittu tuhkaava käymälä, joka vaatii toimiakseen sähköä. Kannattaa siis miettiä omat käyttötarpeet ja olosuhteet. 1–2 käyttäjälle riittää aivan eri kokoinen säiliö kuin kolmelle sukupolvelle.

”Yhden tai kahden ihmisen kesäkäytössä selviää melkein millä kuivakäymälällä vain. Mitä enemmän käyttäjiä on, sitä enemmän käymäläjätettä muodostuu ja se asettaa lisävaateita huollolle. Kaikkiin tarpeisiin löytyy kyllä toimiva vaihtoehto”, Palo sanoo.

Suosituimpia ovat kompostoivat käymälät. Kategoriaan mahtuu monenlaisia vaihtoehtoja, isoja ja pieniä. Osa perustuu jatkuvaan kompostointiin, kuten Biolanin kompostoivat käymälät, joissa vanhinta jätettä poistetaan pohjalta sitä mukaa kun tarvitaan lisää tilaa.

Toinen tapa on eräkompostointi, jolloin käymälöissä on niin kutsuttu kasettisysteemi eli vaihtosäiliöt. Näitä on vielä kahdenlaisia: lattian päälle asennettavia ja kahteen tasoon asennettavia. Lattian päälle asennettavissa jäte kertyy itse istuimeen, ja jätesäiliö tyhjennetään ulos. Kahteen tasoon asennettavissa kuivakäymälä voi olla posliini-istuin, ja kompostisäiliö tulee lattian alle esimerkiksi talon tai mökin pilariperustukseen tai kellariin. Tällaisia on usealla valmistajalla, esimerkiksi Ekoletilla.

Käymälä mukaan suunnitelmiin

Jos Minna Palo olisi rakentamassa uutta taloa tai mökkiä, hän valitsisi ehdottomasti kahteen tasoon tulevan kuivakäymälän. Ihanteellista olisi, kun vessan paikankin saisi suunnitella etukäteen. Vessan saisi sijoitettua lähelle ulkoseinää niin, että sitä olisi ulkopuolelta mahdollisimman helppo tyhjentää. Jos kuivakäymälä on tulossa puolestaan laatalle perustettuun taloon keskelle taloa, joutuu tekemään jo paljon enemmän kompromisseja.

Ennen sähkökriisiä polttavat eli tuhkaavat käymälät ehtivät kasvattaa suosiotaan. Ne ovat laitteista kalleimpia, yleensä yli 3000 euroa. Käyttäjiä houkuttelee mainoslause, että lopputuotteena on vain tuhkaa. Palon mukaan laite on kuitenkin sähkösyöppö, se kun joutuu polttamaan pääasiassa vettä. Käymäläjätteestä, kiinteä mukaan lukien, noin 90 prosenttia on vettä. Polttaessa tuhoutuvat myös ravinteet, jotka olisi hyvä saada kiertoon, esimerkiksi typpi ja fosfori.

”Sillekin on kuitenkin paikkansa maailmassa. Jos vaikkapa mökin käyttäjä on iäkäs eikä pysty huoltamaan vessaa, helppous voi saada aikaan sen, että hän pystyy viettämään mökillä vielä aikaa”, Palo miettii.

Teksti Henna-Kaisa Sivonen, kuvat valmistajat

Juttu on julkaistu alun perin Omakotilehdessä 1/2024.