Unelmista totta ja omakotitaloon 

Omakotiliiton Omakotitalounelmia -juttusarja

Pandemia sai monet meistä kaipaamaan lisää tilaa ja luonnon rauhoittavaa vaikutusta ympärilleen. Osalle unelma omasta talosta tuli todeksi. Pyysimme jäseniltämme omakohtaisia kokemuksia ja kuvia. Tervetuloa sukeltamaan uusien omakotiasukkaiden tarinoihin. 


Etätyöt Hämeentien remontin keskellä saivat Riitan harppaamaan maaseudulle 


"Muutin yksin toukokuussa 2021 Sörnäisistä Hämeenlinnan maaseudulle. Olin ostanut pienen rintamamiestalon mökikseni joulukuussa 2018 sillä ajatuksella, että muutan sinne 'sitten joskus'. Sen lisäksi, että muutin kerrostalosta omakotitaloon, muutin myös kaupungista maaseudulle.



Kun ensimmäisenä koronakeväänä jäätiin joukolla etätöihin, lähdin mökille pidemmäksi aikaa, koska kotona Hämeentien remontti vei työrauhan. Aika nopeasti alkoi tuntua siltä, että en tahdo enää palata pysyvästi kaupunkiin. Pohdin muuttoa tosi pitkään, sillä se merkitsi aika täydellistä elämänmuutosta. Ja työkuviot piti saada hoidettua. Teen työkseni viestintää ja työnantajani oli onneksi sitä mieltä, että kyllä ne hommat hoituvat hienosti pysyvästi etänäkin.

Olen kasvanut maaseudulla ja ehdin käytännössä asua mökilläni reilun vuoden ennen kuin muutin sinne pysyvästi. Varsinaisia yllätyksiä ei siis tullut enää vastaan, vaan muutto tuntui täysin oikealta ratkaisulta.

Koronan aiheuttamilla rajoituksilla on tietysti oma roolinsa siinä: kun suuri osa hauskasta vapaa-ajan tekemisestä on poissa laskuista, kaupungissa asumisen hyvät puolet vähenevät. Pääkaupunkiseudulla olevia ystäviä on ikävä, mutta onneksi etäyhteydet toimivat tässäkin, ja kaverit käyvät mielellään viikonloppureissuilla luonani.

Ihanaa on ollut myös se, miten hyvin naapurusto on ottanut vastaan uuden vakituisen asukkaan. Pidän yhteyttä myös kotini edellisen omistajan kanssa ja olen saanut häneltä kullanarvoisia vinkkejä talon ja pihan ylläpitoon.



Myös tietynlaista suunnitelmallisuutta on tullut lisää etenkin ihan arkisten asioiden hoitamisessa. Esimerkiksi Sörnäisissä asuessani korttelin sisällä oli neljä ruokakauppaa, nyt lähin on 10 kilometrin päässä. Kaikki ostokset kannattaa suunnitella huolella, jos ei halua ajella edestakaisin yhden tomaattimurskapurkin tai naulalaatikon vuoksi.

Ja faktat tiskiin: kun en enää maksa vuokraa Helsingin hinnoilla, talon laittamiseen jää enemmän rahaa. Sitä laittamista riittää, kun kyseessä on lähes alkuperäiskuntoinen rintamamiestalo." 


Riitta Säteri, kuvat ja teksti


Antti nauttii nyt elämästään aivan eri tavalla kuin ennen muuttoa 

"Ostimme Somerolta omakotitalon vapaa-ajan asunnoksi huhtikuussa 2020. Ajatuksena oli sitten joskus, lähempänä eläkeikää, muuttaa siihen pysyvästi asumaan. Somerolta vain alkoi olla aina vain vaikeampaa lähteä sunnuntaisin Espooseen, jossa ykköskoti oli. Aloimme siirtämään lähtöä maanantaiaamuihin ja suoraan töihin. Ei auttanut sekään, ja maaliskuussa 2021 Someron vapaa-ajan asunnosta tuli minulle ja vaimolle ykköskoti, ja luovuimme Espoon kerrostalokodista kokonaan. 

Muutto oli helppo toteuttaa kahden aikuisen taloudessa. Olemme uusioperhe ja lapsemme asuvat jo omillaan.

Muutto maalle, vaikkakin kaupunkiin, on tuntunut niin oikealta ratkaisulta. Nyt on oma piha, luontoa paljon ympärillä, puulämmitteinen pihasauna. Talomme on valmistunut 1936 ja laajennettu 1987. Työmme vuoksi Espoo ja Helsinki ovat arkisin kuvioissa, mutta on ihanaa viettää viikonloput väljemmillä vesillä. 



Tunteita on herättänyt somerolaisten ystävällisyys ja palvelualttius sekä terveydenhuollon palvelut ja varatulla ajalla kiireettömyys. Täällä on lääkärillä aikaa potilaalle.

Elämästämme on loppunut se jatkuva kiireen tunne ja tietynlainen hektisyys, vaikka työmme vie arkisin ajan klo 5.40–18. Tämä maalle muuttaminen on kaikki sen arvoista. Olemme alkaneet nauttimaan elämästä ihan eri tavalla kuin Espoossa asuessamme."


Antti Suikkari, teksti ja kuva

Musiikkia iltamyöhällä ja omaa rauhaa ilman rappukäytävän ääniä 

"Ostimme oman talon Vantaalta heinäkuussa 2021. Halusimme löytää parempaa elämänlaatua lähempänä luontoa, oman pihan ja omaa rauhaa. Olimme asuneet vuokralla Pitäjänmäellä, 7. kerroksen asunnossa, jossa oli hienot näkymät ja iso parveke. Koronan myötä suurin osa harrastuksistamme kuitenkin loppui, eikä kaupungissa enää ollut juuri tekemistä. Asunto alkoi tuntua ahdistavalta, ja aloimme haaveilla luonnosta ja hiljaisemmasta elämästä.

Rakastamme molemmat pyöräilyä, ja ajattelimme, että muuttamalla kauemmas saamme vähemmän liikennevaloja ja huolettomampia pyöräilyreittejä. Israel soittaa kitaralla raskasta musiikkia, ja asunnossa piti aina huomioida naapurit, tai Elina. Omakotitalossa Elinalla on enemmän tilaa vetäytyä omaan rauhaan heavy metallin pauheesta.

Kun saavuimme katsomaan taloa, tunsimme heti tulleemme kotiin. Itse talo ja piha olivat asiat, jotka hurmasivat meidät. Aluetta emme tunteneet yhtään. Pelkäsimme kyllä, riittävätkö rahkeemme vanhan talon ylläpitoon, mutta onneksi ystävämme rohkaisivat, ja niin teimme kaupat.

Omakotitalossa asuminen on meille molemmille uutta. Israel on kotoisin yhdestä maailman suurimmista kaupungeista Mexico Citystä, jossa vain todella varakkaat asuvat omakotitaloissa. Elinakin olen aina asunut kerrostalossa.

Sopeutuminen ei ollut kaikissa asioissa helppoa. Mietimme, milloin on oikea aika leikata ruoho, haravoida, luoda lunta, pitääkö tehdä paljon remonttia heti muuttaessa ja niin edelleen.

Onneksi talostamme oli huolehdittu niin hyvin, ettei tarvinnut tehdä juuri mitään. On ollut yllättävää, miten helppoa omakotiasuminen (ainakin tähän asti) on ollut. Oikeaa, kustannustehokasta lämmitystapaa vielä opetellaan sekä kaikenlaisia pikkukorjauksia. Kellari on täyttynyt kaikenlaisista työkaluista, joita ei ennen tiennyt olevan olemassakaan.

Yllättävää on myös ollut kuinka tiukassa vanhat tottumukset istuvat. Useammin kuin kerran olen klo 23 aikaan hyssytellyt musiikkia hiljemmalle, vaikka nyt sille ei ole enää tarvetta.

Nyt meillä on vuokra-asunnon hinnalla oma talo, jossa on puutarha, parkkipaikka, kaksi kerrosta ja savupiippu. Säästää rahaa, kun esimerkiksi auton voi pestä omalla pihalla. Olemme paljon rennompia ja onnellisempia nyt, kun meillä on oma yhteinen talo, josta pitää huolta ja jossa saa olla juuri niin kuin haluaa. Ei tarvitse enää kuunnella askelia rappukäytävässä ja ääniä seinän takana tai ihmetellä ylipursuavaa jätehuonetta, jossa ihmiset eivät osaa lajitella. Nukumme paremmin ja olemme töissä paremmalla tuulella. Voimme kutsua ihmisiä kylään ja soittaa musiikkia kovalla vaikka iltamyöhällä."


Elina Viljanen ja Israel Garcia, teksti (osin käännetty englannista) ja kuva



Muutto toi Tiinalle rauhaa ja uusia harrastuksia - ja uuden lempipaikan ikkunan ääressä

"Minulla oli jo jonkin aikaa ollut tahto päästä rauhallisempaan ympäristöön Helsingistä, ja haaveista tuli totta jouluna 2021. Minä ja kissat pääsimme asunnosta todelliseen kotiin. Myrskylä oli luonteva valinta, kun tytär ja hänen miehensä asuvat uudesta kodistani vain vartin päässä. Ja nyt kolme muuta aikuista lastani pääsevät välillä maalle vierailulle.

Olen todella nauttinut olosta ilman liikenteen hälyä ja kävelyistä aina uusilla reiteillä. Ulos on entistä matalampi kynnys lähteä ja nautin metsämaisemista omasta ikkunasta.

Tunteiden vuoristorataa ovat aiheuttaneet kolme loka-auton käyntiä, takan savuttaminen tai ilmastointilaitteen asetukset. Kaikki ratkaisut olivat muutaman soiton päässä, ja oman verkoston, naapuruston ja paikallisen Facebook-ryhmän avulla löydän vastaukset pienempiin ongelmiin ja käytännön asioihin. Vakautta tuovat kunnallistekniikka, katuvalot, tien hoito ja peruspalvelut (kauppa, apteekki, automaatti, pari ravintolaa) kilometrin päässä. Olen ollut erittäin onnellinen päätöksestä ja lapset sekä ystävät ovat kuulleet aiheesta muutamaan otteeseen - tai jopa kyllästymiseen asti.

Etätyötä tein alusta alkaen ja työnantaja ilokseni mahdollistaa sen jatkossakin. En ole koskaan ennen valokuvannut luontoa ja taivasta niin paljon kuin vuoden aikana. Suhtautuminen asiointiin on muuttunut ja nyt on jo luontevaa käydä Orimattilassa tai vaikka Porvoossa tarpeen vaatiessa, kun alkuun mietti suuntana Helsinkiä, jonne on sata kilometriä.

Olen aina kierrellyt kirppareita ja nyt harrastus syveni, kun minulle tarjoutui mahdollisuus pitää kirpparia kukkakaupan tiloissa, joka tarjoaa tilat ja kassapalvelut. Näin saan tehdä omaa kiinnostavaa päätyötäni. Tämä kaikki on rauhoittanut mieltä ja auttanut jaksamaan paremmin tämän haastavan ajan. Olen kiitollinen tästä hetkestä!"


Tiina Suorsa, teksti ja kuva