Kasvihuone vanhoista ikkunoista

Itse rakennettu kasvihuone tehtiin oman suunnitelman mukaan. Kasvihuone rakennettiin yhdessä kesässä, toiseen kesään jätettiin viimeistelytyöt.

Vanhan talon pihapiiriin sopii kasvihuone, joka saa näyttää itse tehdyltä. Kriteerinä oli harjakatto ja alaa yli 10 neliötä. Haaveissa oli myös englantilaistyylinen tiilisokkeli. Näillä tiedoilla luonnostelin ensimmäiset piirrokset ruutuvihkoon.

Kasvihuoneen rakentaa se, jolla pysyy vasara kädessä ja rakentamisen perusasiat ovat hallussa. Minulla ei ollut, joten puoliso käännytettiin urakkaan mukaan. Puutavaraa ja työkaluja löytyi omasta varastosta, ikkunat sain kerrostalon remontista ilmaiseksi.
Ikkunoiden koko ratkaisi valmiin rakennuksen mitat. Erikokoisia ikkunoita sommitellen löytyi hyvä kokonaisuus, jossa tilaa on 11,5 neliötä ja korkeuttakin reilusti.

Itse tehty vai ostettu?

Olipa kasvihuone ostettu valmiina tai itse tehty, hinta nousee, mitä isommat neliöt ja kestävämmät materiaalit valitsee. Itse tehdyssä kasvihuoneessa houkuttaa suunnittelun vapaus ja edullinen hinta – ehkä vähän virheellisesti. 

Vaikka omia varastoja olisi, moni tarvike kasvihuoneen tekoon on luultavasti ostettava kaupasta. Kannattaakin miettiä omia tarpeita, toiveita ja kasvihuoneen kokoluokkaa, tehdä kuluarvio ostettaville materiaaleille ja päättää sitten, kuinka paljon itse tekemällä lopulta säästää.

Pieni yllätys oli, että kallein osa kasvihuoneessa oli sen katto. Siihen olisi löytynyt vanhaa aaltopeltiä ladosta, mutta valoa haluttiin myös katon kautta. Lasia ei kattoon turvallisuussyistä vakavasti edes harkittu. Vaihtoehdoksi jäivät kennolevy ja kirkas muovinen valokate.

Lopulta projektiin valittiin trapetsiprofiilinen valokate, sillä se koettiin asennuksen ja kestävyyden kannalta huolettomaksi. Materiaalina on pvc:tä kestävämpi, joustava pc eli polykarbonaatti. Asennuksessa noudatettiin valokatevalmistajan ohjeita.

Työt ja kustannukset

Kasvihuone sijoitettiin paikkaan, jossa riittää valoa koko kasvukaudelle ja johon etäisyys talolta ja vesipisteeltä on sopivan lyhyt. Kasvihuone asettuu kodikkaasti omenapuiden taakse, vanhan pellon laitaan.

Pintamaa lapioitiin pois, ja samalla poistettiin rikkaruohot. Mullan päälle levitettiin rikkaesteeksi aaltopahvia ja sen päälle lapioitiin soraa. Kivijalkana käytettiin isoja luonnonkiviä, joiden päällä lepää hirsikehikko.

Pitkät sivut koottiin valmiiksi ikkunoiden ympärille ja nostettiin elementtinä hirsikehikon päälle. Sen jälkeen nikkaroitiin päätyseinät ja harjakatto. Viimeisenä tehtiin mittojen mukaan ovi.

Puutavara on perinteistä kakkosnelosta, kulmissa käytettiin tuplasti paksumpaa hirttä. Kurkihirreksi valikoitui varastosta löytynyt pitkä kakkoskutonen eli 50x150 mm höyläämätön lankku.

Emme tehneet routaeristystä maahan, koska halusin pitää maan vapaana istutuksille. Lattiaksi jätettiin sorapinta, vaikka vaihtoehtona pohdittiin myös betonilaattaa, pihakiviä, vanhoja tiiliskiviä tai puulattiaa. Kynnystä kasvihuoneessa ei ole, joten kottikärryt saa suoraan sisään.

Haaveiden tiilisokkelikin saatiin, kun ladoin vanhat tiiliskivet paikalleen irtonaisina. Ne eivät toimi kantavana rakenteena vaan pikemminkin koristeena ja tuulensuojana. Keväällä niitä voidaan asetella tarvittaessa uudelleen.

Tarkistusmittauksia ja vatupassia käytettiin, mutta yllätyksiä ei mittojen osalta juurikaan tullut. Vain muovinen harjapelti oli kapeampi kuin alun perin oletettiin, ja katteiden asennus piti laskea lähes millintarkasti.

Ilmaiseksi varastosta löytyivät ikkunat ja puutavara, naulat, työkalut ja tiiliskivet. Uutena ostettiin ruuveja, oven saranat sekä hieman lankkuja. Kulut olivat 900 euroa, josta katon osuus oli 700 euroa.

Työt tehtiin hartiavoimin ja lapiotyönä. Rakentamiseen riittivät perustyökalut: vasara ja porakone, saha ja sirkkeli, vatupassi ja puukko. Aikaa kului hiljalleen tehden toukokuusta syyskuulle, yksityiskohdat tarkentuivat tehdessä. Viimeistelyt jäävät ensi kesään, jolloin puuosat maalataan ja lisätään ikkunoihin saranoita. Talven jälkeen nähdään myös, tarvitseeko kasvihuonetta suoristella tai tehdä muita korjauksia.

Haja-asutusalueella rakennukselle riittää paikkakunnallani toimenpideilmoitus. Pieni puuhella on kasvihuoneessa toistaiseksi koristeena, mutta hormi edellyttäisi rakennusluvan.

Seuraavan kesän kuulumisia

Kasvihuone valmistui syksyllä 2023. Ensimmäinen talvi oli luminen ja kylmä, kevät alkoi aikaisin ja pian tulikin pitkä takatalvi. Seurasimme mielenkiinnolla, miten kasvihuone kestää kaikki sään vaihtelut ja lumikuormat katolla.

Haastavat säävaihtelut eivät kasvihuonetta hetkauttaneet. Puurakenne, muovikate ja luonnonkivistä tehty kivijalka eivät liikkuneet edes routa-aikana mihinkään. Iloksemme saimme todeta, että ratkaisu perustuksista ilman betonivalua ja routaeristystä toimi tässä viherhuoneessamme hyvin. Katto on sopivan jyrkkä, ja lumi valuu itsekseen vaivatta alas.
Sulamisvesi valui loivassa rinteessä ajoittain kasvihuoneen soralattialle keväällä, mutta se ei haittaa eikä tuota vaurioita rakenteisiin. Jos vuosien mittaan valesokkeliksi ladotut irtotiiliskivet halkeilevat, niitä voi vaihtaa ehjiin. Ajatus helposta korjattavuudesta tuntuu toimivan hyvin.

Helteinen alkukesä pisti kasvihuoneen ilmanvaihdon myös heti kovalle koetukselle. Sekin tuntuu toimivan – katonraja on tuulettuva, ja rakennuksen reilun koon ansiosta tilassa ei tule tunkkaista oloa.

Kesän työlistalle kuuluu vielä kasvihuoneen maalaaminen, kunhan sopiva väri löytyy.

Teksti ja kuvat Ilona Savitie

Juttu on julkaistu alun perin Omakotilehdessä 1/2024 ja täydennetty kesällä 2024.