Unelmien talo rakentui pellon laitaan 

Omakotiliiton Omakotitalounelmia -juttusarja

Sitkeä Tanja Salo on rakennuttanut elämänsä aikana kaksi taloa yksin ja on esimerkki siitä, ettei unelmatalon rakennuttaminen ole mahdotonta kenellekään. Nyt hän elää toteutunutta unelmaansa pirkanmaalaisen pellon laidassa maaseudun rauhassa.

Päättyvän tien päässä on iso tontti ja vaalea talo. Se on vuosi sitten sisään muuttaneen Tanja Salon ja hänen kissojensa koti. Suurista etelään avautuvista ikkunoista tuleva kevätvalo on päihdyttävää, ja ikkunoista aukeava peltomaisema on kuin maisemataulu. Sitä taulua Tanja rakastaa. 

Uudessa talossa kaikki on juuri niin kuin Tanja halusi ja kuvitteli ryhtyessään toisen omakotitalon rakennuttamisurakkaansa pari vuotta sitten. Hän rakastaa taloa kiertävää valoa, joka oli tärkeä teema koko talon suunnittelussa. Hän rakastaa työhuoneen lasiovea, jonka ansiosta hän voi pitää kissojaan silmällä päivän mittaan, omaa pikkuvessaansa, josta hän haaveili pitkään, ja vaaleaa, huolella valikoimaansa sisustusta. Glittertapettia joka huoneessa, saunan seinille piirtyviä kauniita valokeiloja sekä työhuonetta. Se on olennainen osa arkea, sillä it-alalla työskentelevä Tanja tekee työnsä täysin etänä. 

Aamuisin hän hipsuttelee työhuoneeseen kahvikannu kädessään, ja tiiviin työpäivän jälkeen hän puuhastelee kotona, talvella lumitöissä ja muulloin pihahommissa. Taloon liittyvien asioiden tekeminen ei ole Tanjalle taakka, vaan mukavaa arkiliikuntaa. 

Täällä maaseudun rauhassa olevassa talossaan Tanja Salo elää toteutunutta unelmaansa. Kiire on jäänyt peltojen toiselle puolelle. 

”Muutto maalle ja eläinten ja luonnon lähellä asuminen on vähentänyt stressiä valtavasti”, Tanja toteaa tyytyväisenä. Talossa hänen ja kissojen on hyvä elää juuri heidän näköistään arkea. 

Tanja Salon kotona elää kahdeksan Burmillan kissaa. Suomessa on vain toinen kasvattaja hänen lisäkseen. Kissoilla on oma huoneensa, jossa on tilaa kiipeillä ja rentoutua.

Suuri ikkuna on kuin alati elävä taulu, jonka ääressä Tanja rentoutuu. Talon edessä on suuri terassi.

Maalla on tilaa hengittää

Ensimmäinen vuosi uudessa talossa on mennyt hyvin. Vaikka rakentamisvaihe oli rankka, Tanja on nyt onnellisempi kuin aikakausiin. 

”Onni tulee siitä, että viihdyn Vesilahdella ja omassa kodissani”, Tanja kertoo ja katsoo talon edessä aukeavalle pellolle. Maisema on Tanjan mukaan kulttuuriviraston suojelema, eikä sitä tulla koskaan kaavoittamaan. ”Täällä taloja ei ole rakennettu sumppuun. En viihtyisi paikassa, jossa on pari metriä tontin rajalle ja aivan liikaa jengiä.”

Vesilahdella on tilaa hengittää. Maalaiskunnan yhteisöllisyys viehättää Tanjaa, ja naapurit ovat mukavia. Uudelle asuinalueelle on kaavoitettu lähes 100 tonttia. Naapureista hän saa tarvittaessa vertaistukea ja konkreettistakin apua. Esimerkiksi silloin, kun Tanja maalasi taloa ja joutui luopumaan henkilönostimesta ennen maalauksen valmistumista. Yksin oli raskasta raahata maalaustelinettä puolelta toiselle, joten naapurista löytyivät auttavat käsiparit. 

Satunnaiset reissut Tampereelle eivät ole ongelma, ja omassa kirkonkylässä on melkein kaikki tarpeellinen. Lenkkipolut ovelta saakka, kirjasto ja kuntosali, oma terveyskeskus ja luonto, joka vilisee eläimiä. Tanja ihailee pihaltaan peuroja, kettuja, kurkia ja joutsenia.  

Taloon tekemistään ratkaisuista hän on löytänyt yllättäviäkin hyviä puolia. Esimerkiksi melkein koko seinän kokoiset ikkunat ovat osoittautuneet oivaksi lämmönlähteeksi. Niiden ansiosta talossa on iltapäivällä hikiset oltavat, kun kevätaurinko porottaa niistä esteettä, mutta toisaalta lämpöä riittää myös yöksi. Se sopii hyvin Tanjalle. Hän haluaa olla energiatehokas ja säännöstelee ilmanlämpöpumpun käyttöä. Talvella sähköllä lämpiävässä talossa oli muutenkin suuret lämmityskulut. 

Maalämpöä taloon ei sen pienuuden (93 m²) vuoksi suositeltu. ”Aika näyttää, oliko ratkaisu oikea.”

Matka omaan taloon oli täynnä sudenkuoppia

Matka unelmaan voi kuitenkin olla täynnä yllätyksiä. Vaikka Tanja hankki talonsa muuttovalmiina, Avaimet käteen -systeemillä, on hän tehnyt valtavasti töitä niin rakentamisen aikana kuin sisään muutettuaankin. 

Yksi hankaluus oli rakennustavaroiden toimittaminen. Useammin kuin kerran Tanjan puhelin soi yllättäen, ja tavarantoimittaja oli pihalla ihmettelemässä, voisiko Tanja tulla kantamaan mitä milloinkin. 

Pihalle tavaroita ei voinut jättää kastumaan. Niinpä, kun esimerkiksi kattopaneelit saapuivat, Tanja kantoi ruokatunnilla 300 kg ja työpäivän jälkeen 600 kg paneelia. Seuraavana päivänä oli vuorossa 200 kg saunapaneelia, sitten tuhat kiloa laattaa. Laminaatteja tuli toistatuhatta kiloa, sitten poistoilmapumppu, keittiön kalusteet, alaohjauspuut. Tanja on kantanut sisälle kaiken paitsi kodinkoneet.

Talotoimittajien käytännöissä on suuria eroja. Siksi hän kehottaa talopakettia kilpailuttaessa ottamaan tarkoin selvää, mikä kaikki kuuluu rakennuttajan velvollisuuksiin ja mitä tarkoittaa ”tavaran vastaanottaminen”. ”Minun kohdallani tehtävät olivat paljon rankempia kuin annettiin ymmärtää." 

Muutettuaan Tanja siivosi pihan rakennustarvikkeista ja maalasi ulkoseinät. Sisätiloissa käytetty maali oli väärän maalifirman ja siksi huomattavasti kiiltävämpää kuin Tanja oli halunnut, joten hän maalasi kaikki seinät uudelleen. Makuuhuoneeseen valittu glittermaali osoittautui virheeksi, jota olisi kulunut moninkertaisesti arvioituun menekkiin. Sen poistamiseksi seinä piti hioa käsin ja maalata uudelleen kolme kertaa. 

Saunan ja kylpyhuoneen paneelit Tanja vahasi itse, keikkui tikkailla ja kirosi vahaa, joka valui pitkin käsivarsia. Tanja sisuuntui, jotta sai vahattua paneelit, ennen kuin timpuri tuli kasaamaan saunan. 

Matkan varrella piti usein pitää oma päänsä. Se kannattaa, samoin virheettömän lopputuloksen vaatiminen, Tanja painottaa. Jos jonnekin jää huolimattomasti tehty kohta, sen näkee aina itse. 

”Jos jotakin ei tehty niin kuin halusin, varmasti sanoin sen”, hän napauttaa. Monesti asia ratkesi pyytämällä. Esimerkiksi saunassa valot eivät muodostaneet seinälle sellaista valokuviota, jonka vuoksi Tanja oli ne tilannut. Sisustustimpuri keksi kuitenkin ongelmaan ratkaisun, ja haluttu valoefekti saatiin aikaan.

Tai kun putkimies ei halunnut asentaa Tanjan ehdottomasti haluamaa easy clean -hajulukkoa. ”Kysyin häneltä, että oletko aivan varma, tässä rakennetaan nyt minun unelmakotiani. Lopulta hajulukko saatiin paikalleen.”

Taloprojekteissa Tanja on oppinut pitämään topakasti puolensa ja kertomaan, mikäli lopputulos ei vastaa toiveita. Samaan hän kannustaa muitakin.

Vastaava mestari heti mukaan projektiin

Yksin rakennuttavana naisena Tanja koki välillä vähättelevää suhtautumista. Hän kannustaakin palkkaamaan heti alusta alkaen projektista vastaavan työnjohtajan. Se olisi säästänyt häneltäkin monet harmit. 

”Ammattilainen kannattaa olla mukana jo silloin, kun talotoimittajaa kilpailuttaa ja tekee sopimusta”, Tanja sanoo. ”Ja kannattaa varmistaa, että hänellä on tarpeeksi aikaa huolehtia projektista eikä liian monta projektia työn alla.” 

Tanja kannustaa myös kysymään aina toisen mielipiteen. ”Liian sinisilmäinen ei saa olla.” 

Lisäksi kannattaa seurata rakentamiseen liittyviä webinaareja ja imeä niistä kaikki tieto rakennuttamisesta, hän neuvoo. Itse hän oli seurannut vuosikausia myös sisustus- ja rakentamisohjelmia, joten hän tiesi, mitä talolta halusi. 

Tanjan nykyinen koti ei ole ensimmäinen talo, jonka hän on rakennuttanut. Parikymppisenä hän rakennutti taloa yhdessä avopuolisonsa kanssa, kun tämä yllättäen menehtyi tapaturmaisesti. Sitkeä nainen halusi toteuttaa pariskunnan yhteisen unelman ja käytti kaiken tarmonsa taloon, johon oltiin tekemässä vasta perustuksia. Epärehellinen talomyyjä aiheutti lisää murhetta, kun kustannusarvio oli tehty reilusti alakanttiin. 

Talo saatiin lopulta pystyyn Tanjan ja hänen isänsä jatkuvalla työllä. Tanja muutti sisään, vaikkei välipohjassa ollut vielä puhallusvillojakaan ja vaikka vessassa piti käydä huoltoasemalla. Suru menetyksestä sai talon valmistuttua lopulta tilaa, ja koti oli pakko myydä. Masennus vei pariksi vuodeksi pois työelämästäkin. Kuntouduttuaan Tanja halusi vaihtaa kokonaan maisemaa, ja niin hän päätyi Pirkanmaalle. 

”Elämä on mennyt eri tavalla kuin ajattelin”, hän miettii. Oma perhe muodostuu nyt ihanista kissoista. Ne silmällä pitäen on uusi talokin suunniteltu.

Kissojen leikkiä seuratessa aika ei koskaan tule pitkäksi.

Kissat nauttivat etelään avautuvista ikkunoista.

Ensimmäisestä projektista selvittyään Tanja tiesi selviävänsä toisestakin rakennusprojektista, vaikka ystävät ihmettelivätkin, miten hän jaksaa urakan. 

”Talon rakentaminen on stressaavaa ja raskasta, mutta kun jaksaa hoitaa kaikki asiat, jotka täytyy hoitaa, niin lopussa kiitos seisoo. Valmiissa kodissa on ihana asua”, Tanja rohkaisee. Hän itse on molemmista rakennuttamistaan taloista ylpeä. 

Nyt on aika nauttia kauniista kodista, joka on suunniteltu juuri hänelle ja kissoille. Tanjasta on hauska seurata, miten uusi alue valmistuu hänen ympärilleen. Pihalla on rentouttavaa työntää kädet multaan ja pohtia, mitkä kasvit selviäisivät auringon porottamalla pihalla ja kestäisivät vierailevat peurat ja jänikset. 

Kiirettä tai stressiä ei enää ole. Loput asiat, kuten piha, autokatos ja varasto rakentuvat sitten, kun aikaa ja rahaa on. Ja ehkä joskus poreallas isolle terassille. 

”En tiedä mitä muuta voisin toivoa, kun olen päässyt maalle ja saanut rakentaa omien toiveiden mukaisen kodin”, Tanja summaa.

Uusi koti on ensimmäinen paikka, jossa Tanja on saanut orkideat kukkimaan uudelleen.

Lue lisää Omakotitalounelmia -juttusarjan juttuja:

Omannäköiseen elämään rakennettu

Kuvat ja teksti: Viivi Handolin