Puutaloa maalaamaan

Puinen ulkoverhoilu kannattaa huoltomaalata ajoissa. Asiantuntija neuvoo, mihin työkaluihin kannattaa ja ei kannata tarttua ja mikä maali kelpaa minkäkin päälle.





Puuverhoillun talon ulkomaalaus on huoltotoimi, joka tulee eteen väistämättä jossain vaiheessa. Jos urakka lykkääntyy kesä kesältä eteenpäin, työn määrä vain kasvaa. 

”Ulkoverhoilun maalipintaa on hyvä tutkailla noin kymmenen vuoden välein. Jos edellisestä maalauksesta alkaa olla parikymmentä vuotta, huoltomaalaus on jo ajankohtainen”, toteaa Teknoksen tekninen asiantuntija ja pintakäsittelyinsinööri Susanna Laine.

Huoltomaalaus ei ole mahdoton urakka, mutta työtä siinä kieltämättä riittää. Siksi työ kannattaa hoitaa kerralla kunnolla, ettei uusintamaalaus odota turhan nopeasti. Kestävää jälkeä syntyy, kun muutama perusasia ja esivalmistelut huolehditaan kohdilleen.

Kunnon välineillä sujuu

Välineet ja maalit kannattaa hankkia etukäteen, jotta sopivan sään osuessa kohdalle ei tarvitse tuhlata aikaa hankintoihin.

Paras maalaussää on pilvipouta, sillä suoraan seinään porottava aurinko kuivattaa maalin pikavauhtia ja pinta voi esimerkiksi kuplia. Sataakaan ei saisi, joten sääennusteesta kannattaa tähyillä sopiva poutainen jakso. Alkukesän matala ilmankosteus suosii maalaamista, loppukesän kosteus hidastaa maalin kuivumista.

Likainen pinta pestään vedellä ja juuriharjalla, tarvittaessa julkisivupesuaineella. Homepesuliuos tepsii homepilkkuihin, joita voi löytyä varjoisista nurkista. Sivellin saisi olla yhden laudan levyinen, lisäksi tarvitaan muutamia pienempiä. Telan avulla maalia ei saa välttämättä hierottua puuhun riittävästi. Turvallisuutta takaavat tukevat maalaustelineet, suojalasit, päähine, hanskat ja pitkähihainen asu.

Painepesurin käyttö on riski, sillä kova paine vaurioittaa puuta ja vettä voi päästä rakenteisiin. Välineen käyttö siis vain omalla vastuulla, tarkoin harkiten ja hyvin kevyellä paineella.

Vanha hilseilevä ja huonosti kiinni oleva maalipinta on poistettava, sillä uusi maali ei sido vanhaa maalikerrosta kiinni. Maalinpoistoon ryhdytään mekaanisesti eli kaapimella, teräsharjalla ja hiomapaperilla.

”Markkinoilla on myös maalinpoistoaineita, mutta ulkoverhoilun käsittely niillä on kaapimista aikaavievempää ja sotkuisempaa puuhaa. Jos maalausurakka on tarkoitus teettää, ammattilaisilla on käytössään maalinpoistoon infrapunalämmittimiä tai sooda- tai kuivajääpuhalluslaitteita”, sanoo Laine.

Upposiko kaapimen terä lautaan kuin veitsi voihin? Lahot laudat on uusittava, maali ei taio huonokuntoista ulkoverhoilua uudenveroiseksi. Uusiin vaihdetut laudat käsitellään ensin pohjusteella ja pohjamaalataan.

Jos ulkoverhoilussa on laajasti lahoa tai muita vaurioita, kokonaan uuden ulkoverhoilun teettämisen tarpeellisuus kannattaa arvioittaa. Yleensä eteläseinä on eniten kärsinyt, koska aurinko aiheuttaa puun lämpötilanvaihteluja ja sade täydentää tuhoja eli puu halkeilee ja kosteus pääsee puuta lahottamaan.

Vanha maali kaavitaan mekaanisesti pois. Jos kaapimen terä uppoaa lautaan, lahot laudat on uusittava.

Maalien salat selville

Vanha maali pitäisi tunnistaa, jotta huoltomaalaukseen osuu oikea maalityyppi. Susanna Laine neuvoo muutaman perussäännön: Öljymaalien maalikalvossa on verkkomaista halkeamaa ja irtoava maalikalvo napsahtaa taivutettaessa poikki. Akrylaattimaali taas lähtee liuskeina irti ja joustaa taivutettaessa. Keitto- eli punamultamaalin pinta on pölyävä ja pyyhittäessä irtoaa väriä.

Jos itse ei ollut alun perin taloa maalaamassa, maalityypin valinta voi silti tuottaa vaikeuksia. Arvuuttelun sijasta maalista voi viedä näytteen maalikauppaan. Parhaiten asia selviää julkisivusta irrotetun laudankappaleen avulla. Samalla selviää sävy. Usean sävyn välillä empivän kannattaa hankkia pikkupurkit ja tehdä koemaalaus talon seinään.

Jos värinvaihto houkuttaa, sen luvallisuus on kysyttävä oman kaupungin rakennusvalvonnasta.

Maalimäärän selvittää laskutoimitus sekä kokemustieto, että maali loppuu jostain syystä melkein aina kesken. Tarvittava määrä kannattaakin laskea suurpiirteisesti yläkanttiin niin, että mitataan julkisivut ikkunoita ja ovia huomioimatta. Maalipurkeissa lukee riittoisuus m2/l.

Työhön ryhdytään seinä kerrallaan, etenemissuunta on ylhäältä alaspäin ja oikealta vasemmalle. Huoltomaalaus tehdään 1–2 kertaa, riippuen pohjan kunnosta sekä värisävystä. Keittomaalin kanssa riittää kertamaalaus.


Teksti: Teija Aaltonen, Kuvat: Henna-Kaisa Sivonen ja Pixabay

Juttu on julkaistu alun perin Omakotilehdessä 1/2023.