Omannäköiseen elämään rakennettu
Mikä saa suomalaisen rakentamaan oman talon? Kysymyksestä kiinnostui sosiologi Minna Nerg huomatessaan, ettei suomalaisten motiiveja talon rakentamiseen ole juurikaan tutkittu, vaikka olemme harvinaisen innokkaita omakotirakentajia.
Mutta kun oma sosiologian pro gradu -työ 30 vuotta myöhemmin vei hänet talonrakentajien moninaiseen maailmaan, kävi selväksi, että oman talon rakentamisen motiivit ovat muuttuneet. Samalla koko talonrakentamisen käsite on uudistunut.
Vaikka otanta opinnäytetyössä on melko pieni, yhdeksän rakentajaa, kertoo se kiinnostavasti yhteiskunnan muutoksesta. Kaikki haastateltavat olivat 30−40-vuotiaita ja rakentaneet talon muutaman viime vuoden aikana kaupunkien läheisyyteen. Tulokset kertovatkin juuri tämän ryhmän motiiveista.
Nerg huomasi haastatteluissa, että fyysinen ahkerointi, pitkästä tavarasta rakentaminen ja talkoot ovat vaihtuneet toisenlaiseen uurastukseen: projektinhallintaan, urakoitsijoiden valitsemiseen, budjetin vahtimiseen ja vastuun kantamiseen rakennusmääräysten viidakossa. Niiden suo on maallikolle kuitenkin yhtä upottava kuin Jussille Täällä pohjantähden alla -kirjassa hänen pystyttäessään omaa torppaansa.
Omin käsin työkaluihin tartuttiin vain pakotettuna, jos haluttiin säästää rahaa tai varmistaa työn laatu. Silti talo on itse rakennettu, koska prosessi on niin työllistävä. ”Voi ajatella, että minä olen saanut tämän aikaan. Kaikki jotka ovat olleet paperitöissä mukana tietävät, että se on savotta. Yhdenlainen Jukolan poikien tai tyttöjen selviytymistaistelu.”
Omakotitalo on osa omaa elämäntarinaa
Rakentamisen motiivina ei näyttäydy enää kunnia, eikä talon rakentaminen ole miehisyyden mitta, vaan rakentamiseen kannustaa omannäköisen kodin saaminen. Haastateltavat painottivat mielellään, että kaikki on valittu itse: talopaketti tai talon suunnitellut arkkitehti, huoneratkaisut tai materiaalit.”Niiden kautta talosta tulee yksilöllinen ja juuri oman näköinen. Se oma talo, josta on haaveiltu, kun on ryhdytty rakentamaan. Se myös erottaa itselle rakennetun ja valmiina ostetun talon”, tutkija sanoo.
Koti viestiikin omaa persoonaa ja arvomaailmaa. Etenkin se, mitä ulko-oven sisäpuolelle kätkeytyy. Nojaudutaanko perinteiseen vai satsataanko uusimpaan teknologiaan, se on kunkin ikioma valinta, joka tekee kodista itselle tehdyn. Omakotitalossa asuminen rakentaa ja myös uusintaa asukkaan identiteettiä.
Tontti on yhtä lailla tärkeä osa talonrakennusprosessia, ja sen etsintä oli monelle haastatellulle pitkällisen prosessin tulos. ”Totta kai kun rakennetaan sitä omannäköistä taloa, tontinkin pitää olla oikea, ja sitä ollaan valmiita etsimään pitkään.”
Kaikkien puheissa korostui myös oman pihan merkitys − siitä huolimatta, ettei kukaan ollut kiinnostunut pihan hoidosta. ”Onkin paradoksi, että halutaan talo, mutta sitä ei haluta itse rakentaa, ja halutaan piha, mutta sitä ei haluta hoitaa”, Minna Nerg miettii.
Oma piha oli kaikille haastatelluille silti tärkeä. Sen myötä tulee vapaus olla ja elää rauhassa. " 'Voi vaikka sirkkelöidä pihalla tai käryttää grilliä, jos siltä tuntuu', kuvasi eräs haastateltava. Yleisesti hyväksytään, että omalla pihalla saa tehdä kaikenlaista.”
Elämäntilanne ratkaisee
Omakotirakentajiksi kasvetaan, sanoo Minna Nerg. Lapsuuden merkitys on suuri, ja suurin osa hänen haastattelemistaan talonrakentajista olikin asunut joko itse tai puoliso oli asunut omakotitalossa lapsena.Haave omakotitalosta olikin haastatelluille luonnollinen asia, joka oli muhinut ajatuksissa pitkään. Ajatellaan, että oma talo rakennetaan sitten, kun aika on oikea: elämäntilanne on sopiva, löytyy sopiva tontti ja talous on kunnossa.
Yleensä sopiva elämäntilanne tarkoittaa lapsia.
”Harvemmin sinkkuihmiset rakentavat omakotitaloja”, sanoo Nerg. ”Omakotitalo on selkeästi perheiden ja pariskuntien juttu.”
Yhteiskuntatieteilijänä häntä kiinnostaa, miten ja miksi tietyt alueet muodostuvat pariskuntien ja perheiden paikaksi. ”Jossain päätetään, kenelle tontteja jaetaan. Se taas liittyy yhteiskunnassamme vallalla oleviin ihanteisiin ja ideologioihin. Esimerkiksi Helsingissä tontteja voivat hakea vain perheet, joissa on ainakin yksi lapsi tai raskaustodistus.”
Omakotiasuminen elämäntapavalintana
Suomalaisten kaipuu omakotitaloihin on yhä edelleen suurta, vaikka asumisihanteet ovatkin eriytyneet.”Jos on asunut kerrostalossa koko elämänsä, ei välttämättä ajattele, että omakotitalo olisi jotenkin hienompi tai tavoiteltava elämänmuoto”, tuumii Nerg.
Omakotiliiton selvityksen mukaan silti moni kerrostalossa asuvista asuisi mieluummin omakotitaloissa, 18−44-vuotiaista lähes puolet. Omakotitaloa on ajateltu perinteisesti kansakunnan yhteisenä unelmana ja ”asumisuran” huipentumana, josta lähdetään vasta saappaat edellä.
”Esimerkiksi rintamamiestaloihin alun perin muuttaneet ovat joutuneet lähtemään vastentahtoisesti kotoaan, ja on helposti ajateltu, että tästä ei ainakaan lähdetä. Myös heidän lapsissaan, suuren ikäluokan sukupolvissa, vaikuttaa omakotitalon arvostus. Toisaalta tuon ikäiset osaavat jo kaivata palveluiden läheisyyttä”, Nerg arvelee.
Hänen tutkimuksensa 30−40-vuotiaat elävät eräänlaista asumisen haaveiden murrosta. Toisaalta ajatuksissa näkyy vielä oman lapsuuden ihanteet ja omakotitalon näkeminen asumisen päätepisteenä. Toisaalta nykyajan kulttuuri monine vaihtoehtoineen saa heidät miettimään, että asumismuotojen välillä voi surffata elämäntilanteen mukaan.
”Haastateltavat näkivät mahdollisena, että talosta saattaisi haluta muuttaa pois, jos pihan hoitoon kyllästyisi. Tai jos elämäntilanne muuttuisi sellaiseksi, että haluaisi poiketa viinille useammin ilman, että joutuu ajamaan tunnin verran taksilla”, Nerg kuvaa.
Asumisuran sijaan voidaankin puhua nykyisin asumisen polusta, joka kiemurtelee sinne tänne asumismuodosta toiseen.
Nerg on tästä itsekin oiva esimerkki. Vanha puutalo muuttui hiljattain pelkistettyyn kerrostaloon, ”ihan vain kokeilunhalusta. Halusin selkeämpään taloon, jossa on vähemmän nurkkia ja sokkeloita.”
Onnellinen loppu?
Olivatko rakentajat sitten onnellisia lopputulokseen? Tuliko talosta se juuri itselle suunniteltu unelmien täyttymys?Minna Nerg nauraa kysymykselle. ”Ei siinä ehkä onnen kukkuloilla olla ensimmäisenä päivänä kun mietitään, miksei hanasta tule lämmintä vettä. Asiat ovat kesken ja budjetti on ylitetty. Silti on hyvä mieli siitä, että tässä saa nyt asua vapaasti ja pysyvästi. Ja jos mieli muuttuu, saa muuttaa pois.”
Päällimmäisenä mielessä onkin usein urakan kuormittavuus, puuttuvat lattialistat, lainaerät ja jokapäiväiset huoltotoimet.
”On vaikea tietää etukäteen kuinka kuormittavaa rakentaminen erityisesti nykypäivänä on. Ja talon ylläpitäminenkin on jokapäiväinen juttu. Vaikka on omakotitalosta kotoisin, niin lapsuus siellä on ollut huoletonta, ja nurmikkokin on lyhentynyt itsestään”, Nerg kuvaa tutkimustaan.
”Toisaalta haastateltavat olivat etukäteen tietoisia, että Hackmanit voivat mennä prosessissa jakoon. Siihen varauduttiin miettimällä työnjakoa ja varmistamalla, että talous on kunnossa.”
Tutkijan yllätti se, ettei rakentajille tuntunut olevan väliä, rakentaako omalle vai vuokratontille. Sekin kuvastanee sitä, ettei talossa enää välttämättä kuvitella asuvansa loppuelämää.
Entä mitä omakotitalo merkitsee tutkijalle itselleen?
”Paikkaa, johon kaikki ystävät voivat tulla pitkän pöydän ääreen ja jäädä yöksi, ilman että tarvitsee miettiä naapureita. Paikkaa, jossa herkkäuninen saa nukkua ilman seinänaapuria. Omanäköistä elämää varten tehtyä taloa. Olen yksityishenkilönä ihan samaa mieltä haastateltavieni kanssa”, Nerg nauraa.
Kiinnostuitko? Lue Minna Nergin pro gradu: ’Miksi suomalainen rakentaa? Suomalainen omakotirakentaja 2020’ (Jyväskylän yliopisto 2020).
Teksti ja kuvat: Viivi Handolin