Eroon kurtturuususta, espanjansiruetanoista ja muista epätoivotuista lajeista
Kurtturuusu, tuo pulleat ja makeat punaiset ruusunmarjat kehittävä vieraslaji, on saanut pihamailta lopulliset lähtöpassit. Kysyimme puutarhaneuvojalta, miten sen ja pihan muiden epätoivottujen lajien kanssa tulisi toimia.
Vaikka pihalla kurtturuusu näyttäisikin pysyvät suht siististi paikallaan, on ongelma erityisesti sen siemenet, joita linnut levittävät mukanaan syödessään pehmeäkuorisia ja mehukkaita ruusunmarjoja. Kurtturuusu syrjäyttää nopeasti muun kasvillisuuden. Rannikoilla sitä esiintyy valtaisina kasvustoina, joka hävittää tieltään alkuperäiset kasvit. Samalla katoavat myös hyönteiset – ja ihmiset, sillä ruusujen valtaamia rantoja ei virkistyskäyttöön voi käyttää.
Siksi on tärkeää, että jokainen poistaa omilla pihoillaan kasvavat kurtturuusut. Kysyimme vinkkejä Omakotiliiton piha- ja puutarhaneuvojalta Kirsi Tuomiselta sekä kurtturuusun että muiden epämieluisten vieraiden, espanjansiruetanoiden ja lehtokotiloiden poistamiseen.
Leikkaa tai kaiva pois
Erota kurtturuusu muista ruusuista
Kurtturuusua ei ole ihan yksinkertaista tunnistaa, ja ammattilaisellekin voi käydä virhearviointeja. Kurtturuusulla, Rosa Rugosalla, on tunnusmerkkinään mehukas ja hyvänmakuinen ruusunmarja, jonka kiulukassa on pehmeä kuori, vinkkaa puutarhaneuvoja Tuominen.
Lisää tuntomerkkejä löytyy vieraslajit.fi -sivustolta: Varret ovat tiheä- ja suorapiikkisiä, piikit ovat karvaisia ja vaihtelevan kokoisia. Kukkien väri vaihtelee aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Kukat ovat yksinkertaiset, ja terälehtiä on yleensä viisi. Lehdet ovat paksut ja pinnalta uurteiset, ja niiden alapuolella näkyy suurennuslasilla tiheää karvaa. Loppukesällä kypsyvät kiulukat ovat punaiset ja nauriinmuotoiset.
Esimerkiksi Hansaruusu ei tee lainkaan siementä, joten siihen ei muodostu ruusunmarjoja. Myös muut kurtturuusuryhmään kuuluvat, kurtturuususta jalostetut lajikkeet kuten juhannusruusu ja valamonruusu ovat sallittuja ruusulajikkeita.
Espanjansiruetanat ja lehtokotilot syövät kasvit
Pihalla voi elellä muitakin epätoivottuja lajeja. Miten pitäisi toimia, jos omalla pihalla on kasvit rouskuttavia isokokoisia espanjansiruetanoita tai pieniä lehtokotiloita?
Lajeihin suhtaudutaan eri tavoin, sanoo puutarhaneuvoja Kirsi Tuominen. Espanjansiruetanat ovat haitallinen vieraslaji, jonka aiheuttama tuho on huomattavasti suurempaa, ne syövät kasvit ja viljelijöiden kasvisadot. Siksi ne tulee hävittää. Lehtokotilot aiheuttavat sen sijaan etupäässä vain esteettistä haittaa. Hän ei esimerkiksi itse kerää niitä pihaltaan, ellei kotilo varta vasten osu käteen. Pihalla kasvaa paljon havuja ja pienilehtisiä pensaita, joista ei huomaa viotusta juuri lainkaan. "Samoin esimerkiksi Riihimäellä, jossa etanoita on tavattu melko paljon, kerätään vain espanjansiruetanoita, kotilot saavat jäädä luontoon. Etanoita varten on järjestetty erillisiä keräyksiä, jonne ne toimitetaan suljetussa paksussa pussissa", Tuominen kertoo.
Toinen helppo keino on noukkia etanoita kehuvaan veteen. Keino tappaa eläimen salamannopeasti. Kolmanneksi voi hankkia rautafosfaattia, joka on etanoille myrkkyä, mutta muille eliöille harmitonta, kertoo Tuominen.
Jos etanan bongaa omalta pihaltaan, pitää tutkia ennen kuin hutkii. Kyseessä voi olla myös harmiton ukkoetana. Se eksyy tosin harvemmin pihalle, sillä se viihtyy metsässä. Sen kyljessä oleva hengitysaukko on päästä lähtevän kilven takareunassa, lähellä etanan keskikohtaa. Espanjansiruetanalla hengitysaukko on kilven etuosassa, lähempänä päätä.
Katso tarkemmat tunnistusohjeet etanoiden erottamiseen ja muuta tietoa Ylen artikkelista.
Pihalla oleva kuorikate on etanoille ja kotiloille oivallista talvehtimismaastoa, samoin kosteahkot kompostit, lehtikarike tai lehtikasat. Ne kannattaa käydä keväällä läpi, ennen kuin talvehtineet yksilöt alkavat munia, ja ryhtyä tarvittaessa tomerasti toimeen.
Lue lisää
Lue lisää piha ja puutarha -aiheisia juttujamme
Katso hakemistosta kohdasta Piha ja puutarha
