Koti on itselle sopiva
Oma koti on monelle maailman paras asia, turvallinen pesä. Seuraavassa kolme tarinaa, miksi oma koti on tärkeä ja millainen matka omaan kotiin on ollut.
Kotona olen turvassa
Olen juuri menettänyt rakkaan mieheni ja asun yksin omakotitalossa. Kun tulen jostakin kotiin, tuntuu kuin olisin turvassa. Keväällä ja syksyllä on mukava laittaa kukkapenkkejä kuntoon, haravoida ja tehdä muita ulkohommia, niin kauan kuin pystyn 83 vuoden ikäisenä. Seuraan keväällä kukkien nousua pintaan. Yritän saada viinirypäleitä kasvihuoneesta.
Takapihalla on terassi, jossa voi vaikka syödä, juoda kahvia ja nukkua kauniina kesäpäivänä. Voin tehdä kotona mitä haluan, eikä tarvitse ajatella, kuuleeko joku seinän takana, kuten kerrostalossa voisi olla.
Olen kova käsityöihminen ja aika menee mukavasti. On mukavaa katsella takapihalle, kun talitiainen menee pönttöönsä ja orava tekee pesää terassin katon alle viemällä sinne sukan. Viime viikolla kolme valkohäntäpeuraa käyskenteli takapihalla. Kotini on linnani.
Välillä tulee kova ikävä aikaa, jolloin käytiin aviomiehen kanssa kaupassa, mökillä, marjametsässä ja vietettiin yhdessä vapaa-aikaa.
Pirkko Virta
Kuvat: Pirkko Virta
Oma koti on paras itselle
Ostimme maatilan ja talon sukupolvenvaihdoskaupalla vuonna 1990. Pihapiirissämme on toinenkin talo, ”pikkutupa”, johon mieheni vanhemmat saivat elinikäisen asumisoikeuden niin, että huolehdimme asumiskustannuksista ja remonteista. Siinäkin on kaksi kerrosta ja asuinpinta-alaa 120 m2. Rakennuksemme ovat perinteistä pohjalaista tyyliä.
Pihapiiri on ns. puolisusipiha, rakennukset ovat keskipihan ympärillä. Nykyinen kotimme on siirretty tontille yli sata vuotta sitten, kun silloiset veljekset kirjaimellisesti jakoivat talon – päätalosta riitti kolmelle, ja neliöitä on yli 240 m2 nytkin isossa tuvassa.
Alusta lähtien olemme rakentaneet molempia taloja ja ympäristöä. On laitettu peltikatot murenevien tiilikattojen tilalle, vaihdettu ikkunat – yläkerran ikkuna oli niin laho, että sen vei tuuli. Yläkerta tehtiin isossa tuvassa asuttavaksi. On lisätty energiatehokkuutta ja asumisviihtyvyyttä. Sauna uusittiin ulkorakennukseen siksi, että sauna haluttiin pitää pois vanhasta hirsitalosta. Vaihdoimme lämmityksen sähkö-/puulämmityksestä hakekeskus-/puulämmitykseen. Lämmitettäviä neliöitä on useita satoja, mikä asettaa puitteet eri vaihtoehdoille.
Huomasimme, että meillä on tilaa ja mukava ympäristö, joten päädyimme sijaisvanhemmiksi, mitä jatkoimme kaksikymmentä vuotta. Teimme remonttia ja puutarhaa myös lasten kanssa, sillä uskomme, että yhdessä tekeminen on sekä terapeuttista että hyödyllistä. Meillä on viihtynyt sijaislapsien lisäksi naapurien ja sukulaisten lapset – huoneita riittää ja tilaa touhuta.
Pihan tekeminen oli suuri työmaa. Puutarhamme on sittemmin esitelty alan kirjassa ja muutamassa lehdessä. Pidimme avoimien ovien päiviä ja on meillä järjestetty muutamat kesätapahtumatkin, kun tilaa on. Olemme järjestäneet talosynttäreitä, loppukesällä puutarhajuhlia, ja väkeä on piisannut. Satavuotissyntymäpäiville otimme jopa bändin soittamaan.
Mieheni yritys toimii kotona ulkorakennuksissa, jotka remontoimme, kun lopetimme maidontuotannon. Yritysvieraita käy ulkomailta ja ympäri Suomen, ja kaikki ovat viihtyneet. Meillä on lisäksi viljanviljelymaatila, pellot ovat rakennusten ympärillä. Ikkunoistamme näkee kauas. Peltomaisema on aliarvostettu näköala. Se on kuitenkin alati muuttuva ja mielenkiintoinen näkymä. Ohrapelto lainehtii sinivihreänä, kuin silkkiä ja samettia, koneet touhuavat ja lintuparvet lentelevät sen yllä.
Monia vuosia sitten kiinnostuimme energiatehokkuudesta: Paras investointi on ollut aurinkokeräimet, joiden ansiosta voimme sammuttaa hakelämmityksen moneksi kuukaudeksi kesän puolella. Aurinkopaneelitkin on asennettu. Varaava takka lämmittää isoa tupaa, ja leivinuuni on jatkuvasti käytössä.
Olisimme kovasti kiinnostuneita omasta kotitarvetuulimyllystä, sillä meillä tuulee aina!
Iän kertyessä on panostettu enemmän viihtyisyyteen ja oleiluun puutarhassa – teimme itse uima-altaan. Työn ilosta suurin osa kertyi siitä, kun kehitimme keinoja kierrättää tarvikkeita tehokkaasti, ja säästimme hurjasti rahaa. Poikamme on erikoistunut automaatioihin, joten hänen kanssaan on rakenneltu allasveden luomulämmitysjärjestelmät. Altaan ympäristö onkin nykyään toinen olohuone kelin salliessa.
Edesmenneen ystävämme sanoin: ”Minulta kysytään aina mitä harrastan. Harrastan? Minulla on omakotitalo.”
Tanja Nisula-Koivisto, Kuvat: Foto-Nisula
Ostopäätös ensi näkemältä
Kun vuonna 2003 syksyllä lauantaiaamuna ajoimme pientä kylää kohden, oli syksyn ruska parhaimmillaan. Seitsemän ja puolen kilometrin matkan joenvartta kuljettuamme saavuimme tontille, jossa oli kymmenisen vuotta aiemmin asuntona käytetty jalasmökki, sauna, peltinen autotallirumilus sekä puucee ja paljon romua.
Iso hehtaarin tontti ja lisämaan, metsän, ostomahdollisuus tekivät heti vaikutuksen, ja ostopäätös tehtiin samalla. Kun myyjäpariskunta saapui paikalle, tarjosin heti kymmenen prosentin käsirahaa, ja kaupat voitaisiin tehdä meidän puolestamme vaikka seuraavan viikon tiistaina maistraatissa. Näin toimittiin.
Ensimmäinen kuukausi meni romujen lajittelussa ja pois kuljetuksessa. Yhdestä metallikuormasta saimme niin paljon euroja, että kaksi seuraavaa kuormaa saatiin niillä katettua. Omalle ja ystävien työlle ei hintaa laskettu, toki grillimakkaraa meni monta kiloa.
Ensimmäinen kuukausi meni romujen lajittelussa ja pois kuljetuksessa. Yhdestä metallikuormasta saimme niin paljon euroja, että kaksi seuraavaa kuormaa saatiin niillä katettua. Omalle ja ystävien työlle ei hintaa laskettu, toki grillimakkaraa meni monta kiloa.
Talvi meni taloa suunnitellessa. Arkkitehdin toimistossa tuli istuttua monta tuntia, mutta lopuksi saimme mieleisen talon. Siinä on kolmekymmentä ulkokulmaa, kolme puolikasta mutterierkkeriä ja kahdeksaan ilmansuuntaan kaatavat katot, keittiön ja ruokailutilan huonekorkeus yli viisi metriä. Kahden auton talli ja paljon varastotilaa sekä erillinen työhuonerakennus. Koska mikään talotehdas ei antanut tarjousta, teetimme talon rakennusliikkeellä. Pohjatyöt teki virolainen alihankkija, ja itse talon teki kaksi ammattitaitoista timpuria Uudeltamaalta. Kolme tulisijaa ja kaikki laatoitustyöt teki muurarimestari Pohjanmaalta.
Lintukoto lienee oikea termi paikalle, jossa ei liikenteen melua kuule. Vain koirien haukunta kertoo, että myös naapureita asustaa metsän takana. Iso lasitettu kuisti jatkaa kesää molemmasta päästä ja usein siinä saunan jälkeen istuskelen sydäntalvellakin.
Kohta on taas se aika, kun tilataan vesi uima-altaaseen, joka hallitsee 180 m2:n avoterassia. Kesäisin siinä istutaan aamuauringossa linnunlaulua kuunnellen ja katsotaan auringonlasku metsän taakse.
Metsän eläimet kävivät aluksi yövierailulla pihassamme, mutta kun heitä ei mikään häiritse, alkoivat ne vierailla myös päivisin. Karhun jäljet on nähty, ilves havaittu ja susikin on tontin poikki jolkutellut, ketut, jänikset ja oravat ovat viikoittaisia vieraita. Siksi hyötykasveja ei paljon kannata istuttaa, mutta täytyyhän sitä sen verran vieraanvaraisuutta olla, että metsän asukkaat käydessään saavat jotain suuhunsa.
Ensi vuonna tulee kaksikymmentä vuotta täyteen kotona. Olemme viihtyneet ja viihdymme edelleenkin, mutta valitettavasti tästä kaikesta on jonain päivänä luovuttava ja elämänmittainen matka jatkuu palveluiden luo. Sen jälkeen tähän jää talo ja sivurakennukset, jotka kestävät aikaa ainakin seuraavat sata vuotta.
Elämä on valintoja täynnä. Jos valinnat saa tehdä itse, niistä pääse myös itse nauttimaan, mutta kaikella on aikansa. Menneisyys ei pyyhkiydy mielestä ja tulevaisuuteen pitää suhtautua avoimen kiinnostuneesti.
Sakari Partinen