Uuden ajan rakentamista
Tänä kesänä rakentamisen ja asumisen tapahtumat järjestetään Valkeakoskella ja Keravalla. Mikä sai Anneli ja Reino Säterin rakentamaan tai korjaamaan kahdeksan taloa 22 vuodessa, ja miksi Valkeakoskelle nousi vielä yksi?
FB: @talonayttely
IG: @talonayttely_valkeakoski
Valkeakosken Talonäyttely tarjoaa rakentamisen, remontoimisen ja sisustamisen inspiraatiota. Näytteillä on kymmenen uniikkia, tavallisten kotitalouksien budjetteihin sopivaa kotia. Ainutlaatuisiin koteihin tutustumisen lisäksi tietoa ja innoitusta tarjoavat kymmenet asiantuntijapuheenvuorot.
Ensimmäisen kerran kesällä 2017 järjestetty tapahtuma houkutteli yli 17 000 kävijää. Omakotiliitto on mukana tapahtumassa näytteilleasettajana ja järjestää lauantaina 3.8. Riidaton talokauppa -paneelikeskustelun.
Vielä yksi talo
Takana on kahdeksan yhteistä taloprojektia erikoisine materiaaleineen. Nyt Anneli ja Reino Säteri rakentavat tavallisen talon Valkeakoskelle. Yleisö pääsee tutustumaan siihen talonäyttelyssä.
Elämä kuljetti kokeneen pariskunnan rakentamaan sittenkin vielä yhden talon, vaikka suunnitelmissa oli jotain muuta. Reino ja Anneli Säteri myivät omakotitalonsa ja päättivät kokeilla kerrostaloasumista Tampereella. Kuudennen kerroksen kaksiosta oli hienot maisemat Lielahden ylle, mutta se ei riittänyt.
”Vuoden asumisen jälkeen oli pakko tunnustaa, että tämä asumismuoto ei ole meille tarkoitettu”, Anneli kertoo.
”Isoin asia on lokeroituminen, kun ei ole omaa pihaa, paikkaa puuhastella eikä omakotitalon tuomaa vastuuta ja vapautta”, Reino jatkaa.
Kun Anneli kävi kerrostalokodista käsin vielä töissä, eläkkeellä olevan Reinon aika tuli pitkäksi. Hän päätti lähteä kävelemään ja mitata matkansa. Vuodessa tuli otettua 3,5 miljoonaa askelta.
Pariskunta näki Aamulehdestä ilmoituksen Lempäälän asuntomessuista vuonna 2026. Alkoi viritä ajatus vielä yhdestä rakennusprojektista. Tähän mennessä rakennettuja ja remontoituja taloja taitaa olla kahdeksan, he laskevat. 22 yhdessä vietetyn vuoden aikana on asuttu ympäri Hämettä, Pirkanmaata ja Pohjanmaallakin käyty. Hausjärvi, Hämeenlinna, Härmä, Iittala, Akaa, Hattula…
”Nyt jälkikäteen kyllä miettii, että se oli ihan hullua, mistä energiaa on riittänyt! Mutta vauhti ei ole tuntunut tähän mennessä hidastuvan”, Anneli kertoo.
Anneli on 66-vuotias, Reino 76, joten tämä saa jäädä viimeiseksi rakennusprojektiksi, he tuumaavat. Molemmille rakentaminen ja käsillä tekeminen ovat tuoneet vastapainoa työelämälle. Reino on kulkenut työmailla 13-vuotiaasta.
”Reiskalla on tosi hyvä organisointikyky ja positiivinen asenne, mikään ei tunnu mahdottomalta”, Anneli kehuu.
Ratkaisevia onnistumisen avaimia ovat olleet kyky tehdä sovussa ja luottamus toisen makuun. Aiempiin taloihin ei ole jääty kiinni, vaan on aina muutettu eteenpäin. Ne ovat olleet helppoja muuttoja, sillä talot on myyty huonekaluineen. Mukaan on otettu vain astiat. Bisnesmielessä taloja ei ole kuitenkaan rakennettu.
”Olemme käyttäneet ehkä liiankin hyviä materiaaleja, se on suurin virhe”, Reino miettii.
Taloihin on tehty esimerkiksi pylväitä, marmoritakka, koristeltu katto, koristeallas ja kupariset ikkunapellit. Nyt valinnat saavat olla suosiolla tavallisempia.
Talovalmistajia on testattu useampia. Tärkein valintakriteeri on ollut asiakaspalvelu. Kaupanteko on voinut tyssätä siihen, ettei puhuta samaa kieltä tai etteivät talomyyjät ole uskoneet vanhempien ihmisten potentiaaliin yhä rakentaa.
”Kun asiakaspalvelu on ystävällistä, mikään ei sen jälkeen harmita”, Anneli sanoo.
Edellinen talo oli tullut Helmitaloilta, joten pari päätti lähteä suunnittelemaan uutta projektia tutun talotoimittajan kanssa. Heidän ehdotustensa pohjalta Helmitalon toimitusjohtaja ja arkkitehti Anna Jokela piirsi talon, johon he ihastuivat. Talon nimeksi tulee suunnittelijansa mukaan Villa Anna.
Asuntomessualueelta ei saatu kuitenkaan mieleistä tonttia. Kävi ilmi, että talotehdas oli rakentamassa toista taloa Valkeakosken talonäyttelyyn, ja alueella oli tontti vapaana. Pirkanmaa tuntui sopivalta uuden kodin rakennuspaikalta, eikä maakunnan sisällä ollut niin väliä, mihin koti sijoittuisi. Valkeakoski oli ennestään tuttu paikka ja pariskunnan mielestä ihanteellinen tarpeisiin nähden.
Myös vapaana ollut tontti miellytti. Se oli rauhaisa kulma, sopivan pieni ja tasainen. Kauppa ja apteekki ovat lähellä, bussit kulkevat vierestä. Kaunis kuusikuja johtaa veden äärelle. Sekin tuntui mukavan yhteisölliseltä, että naapurit rakentavat yhtä aikaa, kaikki ovat samassa veneessä. Tärkeää oli myös, ettei rakenneta ökytaloalueelle, vaan ideana on kaikkien ihmisten omakotialue.
Tontille on noussut mittasuhteiltaan sopiva, 98-neliöinen talo. Olohuone ja avokeittiö yhdistyvät, ruokahuoneessa syödään. Lisäksi on oma makuuhuone ja vierashuone, enempää ei tarvita. Huoneet ovat isompia kuin nykytaloihin monesti piirretään.
”Tilat ovat kahdelle seniorille selkeät, helposti hahmotettavat ja liikuttavat yhdessä tasossa”, Anneli sanoo.
Vaikka molemmat ovat vielä hyvässä kunnossa, on talossa varauduttu siihenkin, ettei näin aina välttämättä ole. Esteettömissä tiloissa pystyy liikkumaan rollaattorilla. Makuuhuoneessa on iso ikkuna ja siitä näkymä pihalle, mikä ilahduttaa, jos joutuu petipotilaaksi.
Rakentamisen aikataulu kiristyi suunnitelmien muuttuessa muutamasta vuodesta paljon tiiviimmäksi. Talon suunnittelu aloitettiin viime vuoden marraskuussa, siis vain puolisen vuotta sitten.
Kauppakirja talopaketista allekirjoitettiin joulun alla, tammikuussa vahvistui tontti. Perustukset tehtiin helmikuussa pahimmilla pakkasilla.
Asiointi Valkeakosken kaupungin kanssa on sujunut hyvin. Vastaava työnjohtaja oli tuttu Viialan rakennusprojektista ja haki luvat kaupungilta. Sätereiden tarvitsi vain kuitata. Se oli seitsemässä vuodessa kuitenkin muuttunut, että enää lupalappuja ei toimiteta paperilla eikä niitä voinut niputtaa kätevästi kansioon. Paperiasioiden selvittely lupapiste.fi:ssä tuntui Reinosta sokkeloisemmalta.
Haastatteluhetkellä talo on ulkoa valmis ja sisätyöt ovat käynnissä. Hommia paiskii Helmitalon porukka, josta osa on tuttuja jo Viialasta.
”On tärkeää, että tuntee tekijät, eikä tarvitse epäillä mitään. Aikaisemman Helmitalon tekijät sanoivat, etteivät he tule kahta kertaa samalle työmaalle, eikä tosiaan tarvinnut tulla paikkailemaan”, Reino kertoo.
Säterit ovat tehneet tässä projektissa itse enemmän kuin aiemmissa. Kun talon elementit olivat vielä tehtaalla sisätiloissa, he maalasivat talon ulkoa. Väreiksi tulee jussipaidan harmaata ja viininpunaista. Sisällä he tapetoivat kaikki pinnat.
”Minulla on lapsuudesta mielikuva, että kaikissa hienoissa paikoissa on tapetoidut kamarit”, pohjalaistaloissa asunut Anneli kertoo. Kotiin valikoitui hillityn sävyisiä tapetteja, jotta ne antavat tilaa pariskunnan intohimolle, tauluille.
Paljastuu, että oikeastaan koko talo on suunniteltu taulujen ehdoilla. Pariskunnalle on kertynyt isojakin tauluja, joten tarvittiin paljon ehjää seinäpinta-alaa. Taulujen paikat päätettiin ensin, pohjapiirros muovautui niiden mukaan.
”Tavarat ovat meille enemmän kuin esineitä. Lähdimme ratkaisemaan asiaa niin, että taulut asuvat meidän kanssamme täällä”, he kertovat.
Muutkin keräilyharrastukset saavat näkyä. Taulujen lisäksi kotiin tulee keramiikkaa ja Reinon yllättävä intohimo, silitysraudat. Vaikka puolet vanhoista silitysraudoista on löytänyt uuden kodin, tulee kotiin silti kymmeniä pääosin messinkisiä rautoja. Niitä on kertynyt matkaan työmatkoilta Euroopasta. Yhden hulluuden Reino kertoo menneen onneksi ohi. Vuosien varrella hänellä on ollut 50 autoa. Enää autoa ei ole tarvetta vaihtaa.
Sisustukseen ei tule antiikkiesineitä tai vanhoja huonekaluja, siksi pariskunta puhuukin urbaanista mummolasta. He haluavat käytännöllisyyden rinnalle modernia twistiä, yllätyksellisyyttä ja rajojen rikkomista.
Nyt pariskunta muuttaa ensimmäistä kertaa kaikkine tavaroineen uuteen kotiin. Muutto on elokuussa talonäyttelyn jälkeen. Sitä ennen on vielä saatava paljon valmiiksi. Tontille tulee pihasauna, sille tehtiin perustukset itse. Terassia tulee talon kahdelle seinälle. Pihalle tehdään kukkapenkkejä, hiekkapolkuja, nuotiopaikka ja kasvihuone.
Eri asuinpaikoista on jäänyt tuttavia, jotka kyselevät puuhastelun perään. Aina on autettu puolin ja toisin. Kylässä ei istuskella, vaan tehdään jotain, kannetaan vaikka klapeja.
”Paljon on nytkin tarjokkaita tulossa kottikärryjä työntämään”, Reino kertoo.
Puutarha saa nimekseen ystävyyden puutarha. Annelin ystäväporukka tuo sinne omista pihoistaan monivuotisia kasveja ilahduttamaan tulevina vuosina. Loppukesästä päästään pihasaunaan ja grillaamaan. Pariskunnalla on edellisistä liitoistaan kolme lasta ja yhteensä seitsemän lastenlasta. Anneli ja Reino näkevät jo, kuinka he kokoontuvat joulun alla yhdessä syömään ruokapöydän ääreen.