HELIKOPTERIKENTTÄKÖ KIVIKKOON – MIKSI? 1/4
Aiemman päätöksen pyörtäminen
Helsingin kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi kokouksessaan 11.6. 2019 esityksen kaupunginhallituksen elinkeinojaostolle tontin varaamiseksi Kivikosta helikopterikentän jatkosuunnittelua varten. Hernesaaressa sijaitseva kenttä on lopettanut toimintansa, koska alue on varattu asuntorakentamiseen.
Kivikkoon suunniteltua kenttää käyttäisi viiden kaupallisen yrityksen (näistä yhden nimeä ei julkistettu) muodostama yritys, joka hoitaisi pääasiassa henkilöliikennettä mm. Tallinnaan ja muualle Eurooppaan sekä harjoittaisi helikopterilentäjien koulutusta ja koneiden korjausta. Julkisesti hallinnoidut Pelastuslaitos tai puolustusvoimat eivät suunnitellun kentän käyttäjiin kuuluisi. Kenttä vaatisi asemakaavamuutoksen, sillä mainittu tontti on varattu teollisuus- ja varastotoimintaan.
Kaupunki on jo aiemmin yleiskaavan käsittelyn yhteydessä tutkinut helikopterikentän sijoitusmahdollisuutta Helsinkiin vaihtoehtoisina paikkoina Kivikko, Santahamina, Vuosaaren satama, Pohjois-Pasila, sekä Salmisaari ja Rajasaari. Vuonna 2014 tehdyn perinpohjaisen selvityksen perusteella todettiin, että ”yksikään vaihtoehdoista ei sovellu kaupallisen helikopterikentän sijoituspaikaksi”. Parhaaksi sijoituspaikaksi todettiin tuolloin Helsinki-Vantaan lentokenttä, jossa on jo ”tällä hetkellä helikopteritoiminnan edellyttämät palvelut, fasiliteetit ja toiminnan edellyttämät luvat”. Helsinki-Vantaalla on huomioitu hyvin myös melu- ja katvealueet ja sinne on Helsingin keskustasta erinomaiset yhteydet. Finavia suhtautui raportin mukaan kentän toiminnan siirtoon sinne positiivisesti.
Melusaaste ja muut haitat
Nyt uudelleen esille nostettu Kivikko sijoituspaikkana ei vuoden 2014 selvityksen mukaan sovellu kentälle, vaikka kaikista huonoista Helsingin vaihtoehdoista niukasti ”paras” olikin. Kentälle varattava tontti sijaitsee ”lähellä olemassa olevaa virkistysaluetta ja liikuntapuistoa sekä varsin lähellä olemassa olevia asuntoalueita Kivikossa sekä suunniteltuja asuntoalueita Malmin lentokentän alueella”.
Helikoptereiden aiheuttama melu saattaa selvityksen mukaan haitata erityisesti Jakomäen ja Latokartanon asukkaita. Melutaso näissä lähiöissä ”ei ole kuulovaurioita aiheuttava, mutta melu koetaan voimakkaana.” Jo mainittujen alueiden ohella melu olisi jatkuvaa ja häiritsevää laajemmalti Itä-Helsingissä, erityisesti Kontulassa, Myllypurossa, Hallainvuorella, Viikissä sekä laajemmin ottaen Vartiokylässä, Itäkeskuksessa, Puotilassa ja Marjaniemessä asti. On miettimisen arvoinen kysymys, mitä tämä merkitsee asuinalueiden arvostukselle ja houkuttelevuudelle - myös uuden Malmin asuinalueen osalta!
Edelleen selvityksessä todetaan: ”Kivikkoon sijoittuva helikopterikenttä olisi merkittävä häiriötekijä Lahdenväylän liikenteelle. Vajaan sadan metrin etäisyydellä on liikenteellisesti erittäin haastava moottoritieliikenteen sekoittumisalue. Liikenneturvallisuusmielessä olisi tärkeätä, että ajajat voisivat käyttää kaiken huomionsa ajamiseen alueella, joka sekoittuvista liikennevirroista johtuen on erittäin konfliktinen. Helikopterit ja nousu- ja laskeutumistoiminnot saattavat viedä alueella ajavien huomion ja näin huonontaa liikenneturvallisuutta.” Mainittakoon että kenttä sijoittuisi Suomen eniten liikennöityjen teiden läheisyyteen eli Kehä 1:n, Lahdenväylän ja Porvoon moottoritien rajaamalle alueelle. Autoliikenteen tuottama melu on jo itsessään ympäristölle häiritsevää. Oletettavasti liikenne on myös lisääntynyt vuoden 2014 jälkeen.
Selvityksessä todetaan myös verrattaessa Kivikkoa ja Santahaminaa: ”Palo- ja pelastusturvallisuuden kannalta katsoen kumpikaan sijoitusvaihtoehto ei ole suositeltava.” Omat haasteensa asettaisi myös Kivikon tontin kuuluminen pohjavesialueeseen.
2/4
Helikoptereiden aiheuttama häiriö on suhteettoman suuri, kun ottaa huomioon matkustusmuodon käyttäjien määrän. Kaupallinen helikopterikenttä palvelisi selvityksen mukaan 100-300 asiakasta vuorokaudessa. Luku on äärettömän pieni, kun tiedetään lentojen aiheuttamien haittojen koskevan kymmeniä tuhansia helsinkiläisiä.
Ympäristötietoisuus ja kehityssuunnat
Kentän saavutettavuus henkilöautolla tai taksilla on suunnitelmien mukaan keskeistä. Saavutettavuutta kentälle on selvitetty nimenomaan yksityisautoilun kannalta Helsingin keskustasta, josta suoraa julkista liikennettä Kivikkoon ei ole. Ilmastonmuutoksen ja nykyisen ympäristötietoisuuden kannalta tilanne tuskin on suositeltava. Helsingin keskustan alueilta pyritään vähentämään yksityisautoilua ja minimoimaan meluhaittoja. Saman soisi koskevan myös Koillis- ja Itä-Helsinkiä.
Vuoden 2014 selvitys on monista teknisistä ansioistaan huolimatta osin vanhentunut. Kaupunkiympäristölautakunnan pöytäkirjassa (11.6.2019) ei mainita kokouksessa käsitellyn mitään uutta tutkimusta tai analyysia helikopteriliikenteen nykyisestä tarpeesta, käyttäjistä, ympäristövaikutuksista, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. WHO on julkaissut v. 2018 uudet ilmailun kansainväliset ohjearvot, joissa lentoliikenteen melurajat ovat aiempaa tiukemmat.
Onko laskelmia melusaasteen ja ympäristöhaittojen vaikutuksista ko. alueella tarkistettu? Missä kenttää käyttävät asuvat tai työskentelevät – Helsingin keskustassa vai Espoon puolella, tuskin kovin moni ainakaan Itä-Helsingissä? Onko huomioitu nopeiden pintaefektialusten huikea tekninen kehitys ja niiden käyttöönotto esimerkiksi Tallinna-Helsinki liikenteessä jo lähitulevaisuudessa? Onko kentän käyttöasteesta ja vaihtoehtoisista paikoista neuvoteltu laajemmin pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Espoon kaupungin kanssa? Onko Finaviaan oltu yhteydessä?
Helikopterikenttä asutuksen kupeessa ei ole järkevää kaupunkisuunnittelua
Suuressa osassa Itä- ja Koillis-Helsingin asuinalueista kaupunkilaisten sosioekonominen asema on pääkaupungin alhaisin. Alueiden kehittäminen ja segregaation torjuminen ovat olleet Helsingin kaupungin kärkihankkeita. Toimien tuloksena mm. Myllypuron ja Kivikon viihtyvyys on huomattavasti lisääntynyt. Täydennysrakentaminen lisää asukkaiden määrää koko Itä-Helsingissä merkittävästi tulevina vuosina. Kontulan ja Itäkeskuksen alueille on tehty kehittämissuunnitelmia.
Keskittämällä koko pääkaupunkiseudun kaupallisen helikopteriliikenteen Kivikkoon Helsingin kaupunki mitätöisi tehokkaasti jo aiemmin tekemiänsä hyviä kehittämistoimenpiteitä. Kaupungin toivoisi priorisoivan asukkaidensa tarpeet ja asuinalueiden viihtyvyyden eikä asettavan etusijalle paria sataa helikopterikäyttäjää. Yritysmyönteinen strategia on sinänsä erinomainen ja täysin kannatettava asia, mutta kaupungin asukkaiden viihtyvyyttä ylläpitävä ja sitä lisäävä strategia tässä tapauksessa kuitenkin huomattavasti tärkeämpi. Asutuksen vieressä kenttä ei ole missään päin Helsinkiä järkevä.
Helsingin nykyisin laajasti lanseeraama iskulause ”tässä rakennetaan maailman toimivinta kaupunkia” merkitsee toivon mukaan asukkaiden kannalta toimivinta. Eräs lautakunnan jäsen totesi, että ”jonnekinhan se kenttä on sijoitettava”. Sijoitettakoon se siis toimivimpaan ja parhaaksi todettuun vaihtoehtoon Helsinki-Vantaan lentokentälle.
ALLEKIRJOITTANEET:
3/4
Myllypuro-seura ry
Viikki-seura ry
Myllärinlaakson Omakotiyhdistys ry
Ahtila Eija-Liisa, taiteen akateemikko, kuvataiteilija
Akkanen Pekka, KTL
Akkanen Marja-Liisa, FK
Chesterman Sanja, lähihoitaja
Ekroos Petri, toimitusjohtaja
Ekroos Niina, Iltapäiväkerho-ohjaaja
Faven Sara, FM, lukion lehtori
Flander Tuija, sisustusarkkitehti SIO
Fränti Seppo, taidekeräilijä
Halinen Matias, tekniikan tohtori
Halmetoja Veikko, galleristi, kuraattori
Hautamäki Ilari, kuvataiteilija
Heino Timo, kuvanveistäjä
Helenius Elina, muotoilija
Hytönen Petri, kuvataiteilija
Jalava Marja, professori
Kaarna Marika, taidemaalari
Kaihola Ari
Kaihola Rauni
Kauppinen Sinikka, lakimies
Kettunen Päivi, lavastaja
Klinga Marjut, toiminnanjohtaja
Korhonen Asser, kirjailija
Korkeila Jukka, kuvataiteilija
Lindén Sari, terveydenhoitoalan ammattilainen
Lindén Kimmo, tullitarkastaja
Jyrki Lottonen, arkkitehti SAFA
Lottonen Jorma, asiakaspalvelupäällikkö, insinööri
Mäkilä Jarmo, kuvataiteilija
Nisonen Nina, tekstiilitaiteilija, TEXO
Nisonen Pertti, valokuvaaja
Nissinen Erkka, kuvataiteilija
Nissinen Liisa, eläkeläinen
Nuutinen Veikko, kuvanveistäjä
Nyqvist Thomas, kuvataiteilija
Pennanen Taina, johtava tutkija
Piironen Tuija-Maija, taiteen maisteri
Pitkänen-Walter Tarja, professori
Pohjola Ilppo, elokuvaohjaaja
Pusa Erja, FK
Rosenqvist Karl G, toimitusjohtaja
Soikkeli Terttu (Tytti), varatuomari
Somervuori Kim, kuvataiteilija
Stenberg Daniel, yrityskonsultti
Taipale Kaarin, kaupunkitutkija
Törmälehto Samppa, kuvataiteilija
Varpenius Taru, vaatetusalan teknikko, vestonomi
4/4
Viljanen Reijo, taidemaalari
Virmakoski Anna, VT
Walter Oliver, arkkitehti
Wuorila-Stenberg Henry, kuvataiteilija