Radon ja radonin haittavaikutukset
Suomessa noin 300 ihmistä saa vuosittain keuhkosyövän radonista. Radonkaasu on talojen sisäilmassa esiintyvä hajuton ja näkymätön jalokaasu. Radonkaasua pääsee taloon mm. läpivienneistä, betonihalkeamista sekä tiivistämättömistä saumakohdista. Asuminen suuressa radonpitoisuudessa lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Radonin voi havaita vain mittaamalla.
Asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää arvoa 300 Bq/m3. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä arvoa 200 Bq/m3. Mikäli huoneilman radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m3 tulee korjaustoimenpiteisiin ryhtyä. Mikäli radonpitoisuus on 200–300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia. Mikäli huoneilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, huonetilan radonturvallisuus on riittävä.
Radon Suomessa
Säteilyturvakeskuksen tilastojen mukaan eniten radonkaasun raja-arvon ylityksiä esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa. Radonpitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella merkittävästi samallakin alueella. Lue lisää radonpitoisuuksista Suomessa.
Miten radonpitoisuus mitataan?
Huoneilman radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkeilla lämmityskauden aikana 1.9.-31.5. Kattava arvio altistuksesta saadaan, kun mitataan kahdella radonmittauspurkilla asunnon eri huoneissa ja/tai kerroksissa. Mittausaika on kaksi kuukautta. Hyödynnä Omakotiliiton jäsentarjous radonmittauspurkeista!
Mitä voi tehdä, jos pitoisuudet ylittyvät?
Jos radonpitoisuus ylittää raja-arvot kannattaa kääntyä radonkorjauksiin erikoistuneen ammattilaisen puoleen. Pienissä ylityksissä, joissa radonpitoisuus on 200–400 Bq/m3 riittävät useimmiten alapohjantiivistystyöt sekä ilmanvaihdon parantaminen. Yli 400 Bq/m3 pitoisuuksissa usein tarvitaan suurempia toimenpiteitä kuten radonpoistojärjestelmän asennuksia.