Lausunto 5.6.2017
Talousvaliokunta
00102 EDUSKUNTA
Asianumero: HE
50/2017 vp
Asia: Lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnokseen maakaasumarkkinoita koskevista laeista
Suomen Omakotiliitto
kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää lausuntonaan seuraavaa:
Yleistä
Suomen Omakotiliitto on
maamme pientaloasukkaiden ja vapaa-ajan asunnon omistajien valtakunnallinen
edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Omakotiliittoon
kuuluu 250 vapaaehtoisvoimin toimivaa omakotiyhdistystä ja vapaa-ajan
asukkaiden yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on 74.000 jäsentä.
Omakotiliitto on maamme 1,1 miljoonan pienkiinteistön omistajien ja 2,7
miljoonan asukkaan asialla. Lisäksi liitto ajaa maamme lähes 500.000 vapaa-ajan
asunnon omistajien etua.
Esityksen sisältö ja vaikutus kotitalouksiin
Hallituksen esityksen ja ehdotetun sääntelyn tavoitteena on avata Suomen maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinat kilpailulle sekä luopua Suomen soveltamista maakaasumarkkinadirektiivin sallimista eristyneiden markkinoiden poikkeuksista. Ehdotuksessa mahdollistettaisiin verkkoon pääsy maakaasun siirto- ja jakeluverkoissa, pääsy maakaasuverkon ulkopuolella sijaitseviin nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoihin sekä maakaasun siirtoverkon eriyttäminen maakaasun toimittamisesta ja tuotannosta.
Esitys koskettaa myös kotitalouksia: Suomessa on noin 27 000 maakaasua käyttävää kotitaloutta. Näistä 21 900 käyttää maakaasua yksinomaan ruoanvalmistukseen. Maakaasua lämmityksen polttoaineena käyttäviä kotitalouksia ja asuinkiinteistöjä on Suomessa noin 5 100. Kotitalouksien ja asuinkiinteistöjen osuus maakaasun käytöstä oli noin 1 prosentti vuonna 2015.
Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalakiin ja
maakaasumarkkinalakiin lisättäisiin säännökset, jotka rajoittavat sähkön ja
maakaasun siirron ja jakelun maksujen korotuksen 12 kuukauden pituisen
tarkastelujakson aikana enintään 15 prosenttiin siirron tai jakelun
verollisesta kokonaishinnasta.
Maakaasun hinnoittelun oltava kohtuullista
Omakotiliitto pitää kuluttajien kannalta hyvänä asiana, että Suomen ja Viron välille rakennetaan kaasuputki (Balticconnector-kaasuputkihanke) ja että Puolan ja Liettuan välille rakennetaan yhteys (GILP-putki), joiden kautta Suomi liittyy EU:n maakaasun sisämarkkinoille ja tämän seurauksena Suomen maakaasumarkkinat avataan kilpailulle.
Omakotiliitto haluaa kiinnittää huomiota maakaasumarkkinoiden
avautumista edeltävän ns. siirtymäajan (mm. markkinoiden edellyttämien
rakenteiden luomisesta aiheutuu lisäkustannusten) sekä sisämarkkinoilla
tapahtuvaan maakaasun myynnin ja jakelun hinnoitteluun. Hinnoittelun tulee tosiasiallisesti
olla kohtuullista kuluttajille. Hinnoittelun muutosten sekä kertakorotusten
tulee olla kotitalouksien taloudelliseen tilanteeseen nähden maltillisia.
Sähkön siirtohinnoittelu palautettava uudelleenvalmisteluun
Sähkön ja maakaasun siirtohintojen suurista kertakorotuksista, usein toistuvista korotuksista, hinnanmuutoksista tiedottamisesta, siirtomaksun kiinteän osan, perusmaksun jatkuvan kasvun sekä siirtomaksujen alueellisten suurten erojen osalta on tullut runsaasti kriittistä kansalaispalautetta (kuva 1).
![2017 06 05 Sähköverkko kuluttajan näkökulmasta 2017 06 05 Sähköverkko kuluttajan näkökulmasta](files/1196/821/2017_06_05_Sahkoverkko_kuluttajan_nakokulmasta.jpg)
Kuva 1. Kotitalouksien asumismenot, käytettävissä olevat tulot ja siirtomaksujen alueelliset erot
Infrapalvelujen,
välttämättömyyshyödykkeiden, saatavuudessa keskeisiä kriteerejä kuluttajien
kannalta ovat kohtuuhintaisuuden ja kustannusvastaavuuden toteutuminen, hyvä
palvelujen laatu sekä hyvä saavutettavuus. Pitkäjänteinen ja ennustettava toiminta
osaltaan edistää kohtuuhintaisuuden ja kustannusvastaavuuden toteutumista. Paikalliseen monopoliin perustuvan
toiminnan ollessa kyseessä on asetettava raja sille, mikä on kohtuuhintaista
toimintaa ja mikä ei. Tasapuolisen kohtelun tulee toteutua kuluttajille eri
puolilla maata ja siitä riippumatta, millainen omistuspohja infrayhtiössä on.
Omakotiliitto pitää hallituksen esitystä oikeansuuntaisena mutta riittämättömänä. Esitetty korotuskatto ei tosiasiallisesti estä kohtuuttomia korotuksia ja turvaa kuluttajan asemaa, vaan esitys on hyvin yleisluontoinen. Ongelmana esitysluonnoksessa on se, että hyväksyttävää enimmäismäärää korotukselle ei arvioida asiakaskohtaisesti vaan asiakasryhmittäin. Tämä mahdollista asiakasryhmän sisällä huomattavat poikkeamiset siitä, mikä on kohtuullista ja mikä ei ole sitä. Tämä johtaa usein myös muihin ongelmiin. Kuten Kuluttajariitalautakunta on todennut, korotus voi olla kohtuuton myös pelkästään jo silloinkin, kun se on yli 15 % vuodessa tai kun se on 150 euroa vuodessa. Edelleen korotus voi olla kohtuuton myös yksittäistapauksissa, myös yksilöllisistä/sosiaalisista seikoista johtuen. Korotus voi olla kohtuuton myös toistuessaan peräkkäisinä tai lähes peräkkäisinä vuosina.
Näyttää siltä, että hallituksen esitys on laadittu lähinnä siirto-/jakeluyhtiöiden näkökulmasta ja Energiaviraston valvonta ulottuu lähinnä turvaamaan siirto-/jakeluyhtiöiden liiketoimintamahdollisuudet ”rajoitus ei vaikuttaisi siirron ja jakelun hintatasoon valvontajakson mittaisella tarkasteluvälillä ja sääntelyjärjestelmän mukaisilla tasoitusjaksoilla tarkasteltuna.”
Herääkin kysymys, miten esitetty laki turvaa kuluttajan hinnan kohtuullisuuden. Kuluttajansuojalain 4 luvun 1§:n mukaan kohtuuttomuutta tulee arvioida ensisijaisesti kuluttajan näkökulmasta. Siitäkin huolimatta esityksen taloudellisissa vaikutuksissakin todetaan seuraavaa: ”Sähkön ja maakaasun siirto- ja jakelumaksujen korottamista koskeva rajoitus ei vaikuttaisi siirron ja jakelun kustannuksiin kotitalouksille valvontajakson mittaisella tarkasteluvälillä ja sääntelyjärjestelmän mukaisilla tasoitusjaksoilla tarkasteltuna. Ehdotettu muutos tasoittaisi kuitenkin siirto- ja jakelumaksujen hintavaihteluita ja loisi siten edellytyksiä siirron ja jakelun vakaammalle ja ennakoitavammalle hintakehitykselle.” Kuluttajat, kotitaloudet ja yritykset toimivat nykyisessä valvontamallissa (4+4 vuotta) ns. pankkina verkkoyhtiöille, kun verkkoyhtiöt investoivat etupainotteisesti lisäten samalla mahdollisuuksiaan korottaa verkkomaksu tällä etupainotteisuudellaan eikä verkkoyhtiöiden tarvitse palauttaa asiakkaille heidän liikamaksujaan (vain hintaa alentamalla) edes tilanteessa, kun asiakas muuttaa verkkoyhtiön toiminta-alueelta muualle Suomessa. Huomioitavaa on myös se, että valitusprosessit kuluttajille ovat pitkiä ja hitaita. Hallituksen esityksessäkin todetaan, että ”varsinaisia tuomioistuinten ennakkoratkaisuja asiasta ei ole kuitenkaan toistaiseksi annettu”.
Esitys sisältää lukuisan määrän erityiskohtia/yleistyksiä laskentaperusteissa (sähkömarkkinalaki 26 a§, pykälän perustelut) (aikatarkastelun pituus 12+12 kk, asiakasryhmän keskimääräinen kokonaismaksu (asiakasryhmään kuuluvien yksittäisten asiakkaiden prosentuaaliset korotukset voisivat ylittää 15 prosenttia), verollinen hinta pois lukien verojen veroluonteisten maksujen korotusmäärä, pois lukien määräaikaisten alennusten jälkeinen korotus ja hyväksyttävälle hintatasolle palaamiseen tuleva korotus, korotusta ei verrattaisi/tarkasteltaisi samaan tuotteeseen eikä yksittäisiin tariffikomponentteihin taikka niiden painotusten muuttamiseen, alijäämän tasoitusjakson pidennys, poikkeusmahdollisuus ylittää 15 %:n katto) ja poikkeusmahdollisuuksia jakelu-/siirtoyhtiöille. Nämä turvaavat siirto-/jakeluyhtiöiden toimintaa, mutta kuluttajan asema, tilanteessa jossa yhtiöt ovat monopoliasemassa ja hyödyke on välttämättömyyshyödyke, jää suojaamatta.
Omakotiliitto pitää pykälän 119 (jakeluverkon
toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös) muuttamista erittäin tärkeänä. Jo nyt eritysesti Etelä- ja
Pohjois-Savossa, Karjalassa ja Kainuussa verkkoyhtiöt ovat joutuneet purkamaan
ennenaikaisesti käyttökelpoista (teknistaloudellista pitoaikaa omaavaa)
ilmaverkkoa satoja kilometrejä arvoltaan kymmeniä miljoonia euroja ja
investoimaan maakaapelointiin. Jo nyt on nähtävissä merkittävä alueellisia
eroja siirtomaksuissa ja tariffikomponenteissa eri puolella Suomea (kuva 1).
Siirtomaksujen kehitys asettaa kansalaiset hyvin eriarvoiseen asemaan eri
puolilla Suomea.
Omakotiliiton esitykset
Omakotiliitto esittää, että laki palautetaan välittömästi uudelleenvalmisteluun: sähkömarkkinasääntely ja erityisesti jakeluyhtiöihin kohdistuva valvontamalli tulee ottaa laajemman kehittämisen kohteeksi kuluttajan aseman parantamiseksi huomioiden tuleva EU-sääntely ja teknologian kehittyminen (taseraja, energianyhteisöt, energiavarastot, sähköautot). Kun siirto- ja jakeluyhtiöille sallitaan maksujen korotukset 4+4 vuoden valvontajaksolla ja ylipäätään kansalaiset kokevat siirtomaksut kohtuuttomiksi, ongelman ratkaisemiseen tulee ryhtyä laajemmin.
Omakotiliitto esittää seuraavaa:
1) Sähkön ja maakaasun jakelusääntelyn kehittämiseksi tulee tehdä kokonaisselvitys, jonka tavoitteena on tosiasiallisesti kuluttajien aseman turvaaminen ja parantaminen.
2) Energiaviraston 4+4 vuoden jälkivalvonnasta tulee siirtyä vuosittaiseen tai enintään 2 vuoden tarkasteluun.
3) Jakelu-/siirtoyhtiöiden sallittua tuottoprosenttia/-kaavaa tulee korjata poistaen ilmenneet ylilyönnit (riskitön korko, betakerroin). Nykyinen malli sallii yhtiöille laskutuksessa etupainotteisuuden ja sen seurauksena merkittävät tuottokertymät.
4) Sääntelyyn (valvontaan) tulee kehittää malli, mikä takaa tulojen kohdentumisen siirtoverkon kehittämiseen ja yhtiöiden investointien tulee olla läpinäkyviä sekä luoda tarkempi malli verkkoyhtiön kustannustehokkuuden parantamiseen ja valvontaan.
5) Viranomaisten tulee puuttua yritysten verosuunnitteluun ja rajoittaa korkojen vähentämistä yritysverotuksessa.
6) On myös syytä tarkastella investointien etupainotteisuutta: ovatko sähkömarkkinalain edellyttämät investointien aikarajat (2019, 2023 ja 2028) järkeviä, kun EU-sääntely sekä tekniikan kehitys ovat tuomassa uusia mahdollisuuksia siirtää ja jopa välttää verkkoinvestointeja.
Kun kyseessä on monopoliasemassa oleva yhtiö ja sähkö siirtoineen on välttämättömyyshyödyke, tulisi löytää keinoja, jossa kuluttajat voidaan ottaa tosiasiallisesti mukaan vaikuttamaan verkkoyhtiön toimintaan jollakin asiakasedustajamallilla. Tämä lisäisi yhtiöiden toiminnan ymmärrettävyyttä ja hyväksyttävyyttä.
Tämän lisäksi kansallisesti tulee tarkastella ja ratkoa siirtomaksujen alueellisia eroavaisuuksia. Energiantuotannon ja –siirron toimitusvarmuuden, omavaraisuuden sekä huoltovarmuuden lisäksi on syytä puuttua myös laskutuksen perusteisiin, kuten perusmaksun kasvuun.
kunnioittavasti
Suomen Omakotiliitto ry
Ari Rehnfors
puheenjohtaja
Kaija
Savolainen
toiminnanjohtaja