Monipaikkaisuus vahvuudeksi

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 6.5.2020

Kuhmoinen saavutti kevättalvella valtakunnallista julkisuutta, kun mediassa kerrottiin koronavirusrajoitusten aiheuttamista jännitteistä kausiasukkaiden ja vakinaisten asukkaiden välillä. Mielipahaa aiheuttivat yksittäisten kuntalaisten Kuhmoinen -facebookryhmässä esittämät osin kärjekkäät mielipiteet, joiden tulkittiin edustavan laajemmin kuhmoislaisten mielipiteitä. Reaktiona tähän keskusteluun syntyi Facebookiin  Kuhmoisten mökkihöperöt -ryhmä.

Syntyneen tilanteen johdosta järjestettiin Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistyksen aloitteesta 17.4. Kuhmoisten kausiasukastoimikunnan videokokous. Kausiasukastoimikunta on virallinen yhdistyksen, kunnan ja yrittäjien yhteistyöelin, joka on pari vuotta. Kausiasukastoimikunnan huhtikuun kokoukseen kutsuttiin myös edustajat Kuhmoisten mökkihöperöt -ryhmästä.  Keskeiseksi teemaksi kokouksessa nousi viestintä. Kunnalla on uusi oma Facebook-sivu Kuhmoinen-kunta, joka on kunnan virallinen tiedotuskanava. Sieltä kannattaa hakea tietoa kunnan toimenpiteistä. Kokouksessa tehtiin aloitteita myös uusista viestintäkanavista, joilla lähestytään kausiasukkaita. Tiedotuksen merkitys ei ole ainoastaan faktatiedon jakaminen palveluista, vaan myös tunnepohjainen yhteisöllisyyden edistäminen. Eri facebook-sivuilla julkaistut hienot maisema- ja luontokuvat kertovat kausiasukkaiden kiintymyksestä Kuhmoisiin.

Kausiasukastoimikunta on harvoissa mökkikunnissa. Kuhmoisissa kausiasukastoimikunta on niin kunnan kuin yhdistyksenkin näkökulmasta toimiva yhteistyöelin. Siinä on käsitelty mm. rakentamisen ohjaukseen, yksityistieavustuksiin, jätehuoltoon ja ympäristönhoitoon liittyviä kysymyksiä. Valmisteilla on myös Kuhmoisten vapaa-ajan asumisen tavoiteohjelma, johon on tarkoitus sisällyttää kausiasukkaiden aseman vahvistamisen ja heidän palvelujensa kehittämistavoitteet. Maakuntauudistuksen siirtäessä sotemenot valtion piikkiin kausiasukkaiden kiinteistöverot ja palvelujen käytön välillisesti tuomat verotulot voidaan arvioida yhteensä noin 25 %:ksi kunnan verotuloista. Kausiasukkaiden osallisuudelle mökkikunnassa on siten vahvat perusteet. Kannattaisi puhua monipaikkaisuudesta, jota edustaa yhtä lailla kausiasutus kuin lisääntyvä työssäkäynti vakinaisen asuinpaikkakunnan ulkopuolella.

Kausiasukkaiden edunvalvonnassa tarvitaan niin Kuhmoisten mökkihöperöt -ryhmän kaltaisia kansalaisfoorumeja kuin Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistystä.

                                                                                                                    Pentti Rauhala

                                                                                                                    Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaat ry:n varapj.

Kausiasukkaasta osa-aikakuntalaiseksi

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 22.8.2018

Kuhmoisissa kausiasukkailla on paikkakunnan elinvoiman kannalta poikkeuksellisen suuri merkitys.  Kuhmoisissa oli jo 2000-luvun alussa vakinaiseen väestöpohjaan suhteutettuna 17. eniten kausiasukkaita. Elokuun alussa pidetyssä  Minne menet Kuhmoinen-seminaarissa kausiasukkaan käsitettä ei pidetty kaikilta osin hyvänä.  Seminaarissa heräsi aiheellisesti kysymys, pitäisikö puhua osa-aikaisesta kuntalaisuudesta.

Maakuntajohtaja Esa Halmeella oli hyvä ehdotus osa-aikakuntalaisuuden toteuttamisesta. Digitalisaatio mahdollistaa, paitsi aikaan ja paikkaan sitomattoman työskentelyn, myös reaaliaikaisen asumista koskevan kirjaamisen. Aivan kuten soteuudistuksen toteutuessa voi valita puoleksi vuodeksi sosiaali- ja terveyskeskuksen, voisi netissä kirjautua oleskelupaikkaa vaihtaessaan toisen kunnan asukkaaksi. Verotulot voitaisiin  jakaa oleskeluajan suhteessa  eri  kuntiin. Tämä ei välttämättä kovin suuresti muuttaisi kuntien välisiä verotulosuhteita. Jos Kuhmoinen saisi tätä kautta lisää verotuloja, sen valtiolta  saama  verotulotasaus  pienenisi  vastaavasti.

Vaikein kysymys osa-aikakuntalaisuudessa lienee äänioikeus.  Sitä on vaikea jakaa kahden kunnan kesken. Muutoksella voisi olla ennalta arvaamattomia vaikutuksia puolueiden valtakunnallisiin voimasuhteisiin.

Minne menet Kuhmoinen –seminaarissa kysyttiin, saavatko kausiasukkaat riittävästi vastinetta maksamalleen noin puolen miljoonan kiinteistöverolle. Se voi maakuntauudistuksen jälkeen nousta noin 15 %:iin kaikista Kuhmoisten kunnan verotuloista. Kysymys on aiheellinen. Hyvinvointiyhteiskunnan periaate kuitenkin on, että verovaroja kohdennetaan yleisesti  hyväksyttävien  arvojen  ja periaatteiden mukaan, toki kohtuudella myös puolueen äänestäjäkunnan kannalta tärkeiden asioiden edistämiseen.

Kausiasukkailla ei ole äänioikeutta, joten tässä suhteessa he eivät ole veronmaksajina tasavertaisessa asemassa. Siksi tarvitaan muita vaikutuskanavia, kuten vuoden alussa perustettua Kuhmoisten kausiasukastoimikuntaa sekä muita foorumeita, joilla kausiasukkaita voidaan kuulla ja heidän toiveitaan ottaa huomioon. Nuorisovaltuustot tulivat uudessa kuntalaissa pakollisiksi. Vastaavalla tavalla tulisi kausiasukkailla olla vastaava lakisääteinen vaikutuskanava.

Ehkä ajatus kaksoiskuntalaisuudesta haudattiin valtakunnan tasolla liian kevein perustein. Halmeen ehdotus olisi hyvä pohja jatkaa keskustelua asiasta.

                                                                                                                    Pentti Rauhala

                                                                                                                    Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaat ry:n varapj.

.

Säilyvätkö Kuhmoisten terveyspalvelut maakuntauudistuksessa?

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 24.5.2018

Sote-uudistus herättää aiheellisesti Kuhmoisissa huolta palvelujen säilymisestä. On paljon perusteita olettaa, että ainakin avoterveydenhuollon palvelutaso säilyy.

Siirtyminen Pirkanmaan maakuntaan voi turvata paremmin sosiaali- ja terveyskeskuksen olemassaolon  kuin  jääminen Keski-Suomeen olisi tehnyt. Matka lähimpään keskitettyyn palvelupisteeseen, todennäköisesti Kangasalle, on kirkonkylältäkin melkein 70 km. Etäisyys on painava peruste omalle sosiaali- ja terveyskeskukselle. Kuhmalahden alueelta Pohjaa myöten on lyhyempi matka Kuhmoisiin kuin Kangasalle. Jos Kuhmoisten sosiaali- ja terveyskeskuksessa on hyvä hoito ja lyhyet jonotusajat,   Kuhmalahden noin 1000 hengen väestöstä osa voisi asioida hoitopaikan valinnanvapauden vallitessa Kuhmoisissa. Sote-uudistuksessa palataan valinnanvapauden myötä tietyllä tavalla vanhaa kunnanlääkärijärjestelmää muistuttavaan tilanteeseen. Maineikas kunnanlääkäri naapurikunnassa sai ennen potilaita oman kunnan ulkopuoleltakin.

Maan suhteellisesti suurimpiin kuuluva vanhusväestön osuus ja vapaa-ajan asukkaiden osuus ovat molemmat painavia perusteita Kuhmoisten omalle sosiaali- ja terveyskeskukselle ja hammashoitolalle. Noin 4000 vapaa-ajan asukasta merkitsee, että Kuhmoinen tulee palveluverkkosuunnitelmissa katsoa noin 6000 – 7000 asukkaan palvelualueeksi.

Kuhmoisten kuuluessa Keski-Suomeen olisi helpompaa ajatella, että Kuhmoinen ei tarvitse omaa sosiaali- ja terveyskeskusta. Jämsään on suuresta osasta kuntaa vain alle 40 kilometrin matka. Sitä ehkä ei pidettäisi kohtuuttomana. Jämsän sosiaali- ja terveyskeskus voisi siten syödä pois Kuhmoisten oman. Yksityistä sosiaali- ja terveyskeskusta Kuhmoisiin tuskin tulisi, vaikka lainsäädäntö sen mahdollistaisikin.

Vuodeosaston kohtalo on epävarmempi. Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä on  lakkauttanut Päijät-Hämeestä neljä vuodeosastoa, mm. Padasjoen. Olen mielessäni kysynyt, miten esimerkiksi saattohoito tulevaisuudessa tapahtuu. Omat vanhempani saivat nukkua ikiuneen Kuhmoisten hyvässä terveyskeskuksessa, jossa omaiset olivat lähellä sekä hoitajat ja potilaat tuttuja keskenään. Keskitetty suuri sairaala parempine ja monipuolisempine hoitoresursseineen ei korvaa pienen vuodeosaston etuja. Vuodeosastohoidon keskittyessä kokonaan maakuntakeskukseen omaiset eivät voi osallistua potilaan hoitoon, ja käynnit potilaan luona harvenevat. Toisaalta entistä huonokuntoisemmat potilaat pyritään hoitamaan kotona, puhutaan jopa saattohoidosta kotona. Ei kotonakaan ole monipuolisia hoitoresursseja.

Terveyskeskuspäivystyksen paikka on kysymysmerkki.  Sen resursseja pyritään vahvistamaan mm. Päijät-Hämeessä, koska kaiken päivystyksen keskittäminen keskussairaalan Akuutti 24:ään näyttää aiheuttaneen huomattavaa kustannusten nousua. Neuvontapuhelimella ei ole antaa lääkärinaikoja. Potilasystävällisesti  neuvotaan  menemään Akuuttiin, kalliiseen hoitopaikkaan. Olisiko terveyskeskuspäivystys Kangasalla vai voisivatko kuhmalaiset käyttää Jämsän terveyskeskuspäivystystä, kuten nyt? Maakuntarajojen ei pitäisi tulevaisuudessa estää asiakkaita käyttämästä lähimpänä olevaa palvelua, vaikka valinnanvapaus ulottuneekin lähinnä kiireettömään hoitoon.

Erikoissairaanhoidossa tarjolla ovat Tampereen yliopistosairaala sekä lisäksi Jyväskylässä ja Lahdessa laajan päivystyksen sairaalat. Miten käy Jokilaakson sairaalan? Tiettävästi hallituksen piirissä on linjattu, että nykyisissä alue- ja kaupunginsairaaloissa ei voi olla edes päiväkirurgista toimintaa maakunnan toimintana. Jämsän terveydenhuollosta vastaa Pihlajalinnan ja kaupungin yhtiö. Tiettävästi yksityisellä toimijalla olisi maakunnan liikelaitoksesta poiketen mahdollisuus toteuttaa päiväkirurgista toimintaa keskussairaaloiden ulkopuolella valinnanvapausperiaatteen pohjalta.  Jämsän kaupungin tekemä yksityistämisratkaisu voi näin osoittautua kaukonäköiseksi. Jos Jämsässä päiväkirurgian mahdollisuus säilyy, Kuhmoisten asukkaiden erikoissairaanhoidon palvelut voisivat säilyä vähintään nykyisellään.

Pentti Rauhala
Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistyksen varapj.

Kuhmoisten kylissä on elinvoimaa

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 23.5.2018

Yleisradion 13.4.2018 julkaisema postinumeropuntari antaa kiinnostaa tietoa myös Kuhmoisten kylistä. Kuhmoisten seitsemästä pelkän haja-asutusalueen postinumeroalueesta eniten asukkaita on Päijälässä 82.  Sitä lähellä ovat Pihlajakoski (80), Harjunsalmi (74), Harmoinen (66) ja Ruolahti (65). Puukkoinen (34) ja Kylämä (29) jäävät tästä alle puoleen. Kuhmoisten postinumeroalueella asukkaita oli vuoden 2016 lopussa 1824.

Kiinnostavin tieto on alueiden elinvoimaa koskeva tarkastelu.  Väestöosassa tarkastellaan työikäisten (25-64 v.)osuutta väestöstä, alimpaan ja ylimpään tuloluokkaan kuuluvien osuutta sekä toisaalta pelkän peruskoulutuksen ja toisaalta korkeakoulutuksen omaavien osuutta väestöstä. Yllättävintä on, että Kuhmoisten postinumeroaluetta parempi tilanne on Puukkoisissa ja Harmoisissa, jossa myös muutos vuodesta 2013 vuoteen 2005 on ollut positiivinen. Kuhmoisten postinumeroalueen kanssa samalla tasolla on Pihlajakoski, muut sitä heikompia.

Tulevaisuudennäkymissä ovat mukana huoltosuhde eli työelämän ulkopuolella olevien suhde työssä oleviin, keskitulo asukasta kohti, sen perusteella laskettu ostovoima, työpaikkojen määrä asukasta kohti sekä lapsitalouksien osuus.  Tässä tarkastelussa Puukkoinen on paras, sitä seuraavat Harmoinen  ja Harjunsalmi. Myös Pihlajakoski ja Ruolahti ovat Kuhmoista parempia. Kuhmoinen ja Päijälä jäävät viimeiseksi. Kylämän luvut puuttuvat molemmista tilastoista ehkä tietosuojasyistä aineiston pienuuden takia.

Työikäisten osuus on korkein Puukkoisissa, lapsiperheiden osuus Harmoisissa ja Ruolahdella. Korkein ostovoima asukasta kohti on Puukkoisissa ja Harmoisissa. Korkeakoulutettujen osuus on korkein Puukkoisissa. Huoltosuhteessa ei ole mainittavia eroja alueiden välillä. Kaikissa huoltosuhde on yli kahden eli yhtä työikäistä kohti on hieman yli kaksi työelämän ulkopuolella olevaa.

Kuhmoisten Sanomissa on aika ajoin ollut mielenkiintoisia juttuja Kuhmoisiin muuttaneista. Kuntien välisessä muuttoliikkeessä oli muuttovoittoa viime vuonna ja tämän vuoden alkupuolella. Kiinnostavaa olisi tietää, kuinka moni Kuhmoisiin tulija on entinen kuhmoislainen paluumuuttaja, kuinka moni kausiasukas, kuinka moni aiempia siteitä vailla.

Suomen yhdyskuntarakenteen kehitys ei ehkä ole niin yksipuolinen kuin vallitseva käsitys uskoo. Toki kaupungeissa näkyy ns. Nurmijärvi-ilmiön hiipuminen ja kaupunkikeskustojen kerrostaloasumisen vetovoiman kasvu. Ehkä sen vastapainona on pyrkimys aitoon maaseutuympäristöön ja sen tarjoamiin viihtyvyys- ja harrastetekijöihin. Aina on niitäkin, jotka kulkevat vastavirtaan.

Kuhmoisten kuntastrategiassa kannattaisi hyödyntää tämä Kuhmoinen-ilmiö eli panostaa senioriväestöön sekä kausiasukkaiden houkuttelemiseen vakinaisiksi asukkaiksi. Tätä tukisi se, että uuden maankäyttö- ja rakennuslain tarjoamin mahdollisuuksin edistettäisiin kesäasuntojen muuttamista vakinaisiksi asunnoiksi.

Pentti Rauhala
Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistyksen varapj.

Naapurin tyttö 200 vuoden takaa

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 21.2.2018

Seppo Unnaslahden vetämät hautausmaakierrokset olivat päättyneenä kesänä hieno  ikkuna Kuhmoisten menneisyyteen. Sepolla on lähes jokaisesta hautakivestä suku- ja elämäntarina kerrottavana. Vanhalla hautausmaalla kirkkoa vastapäätä Seppo esitteli vanhan hautausmaan vanhimman hautakiven, josta nimi oli häipynyt tunnistamattomaksi, mutta synnyin- ja kuolinvuodet näkyivät.

Sukututkijana minua alkoi kiinnostaa tuon vainajan henkilöllisyyden selvittäminen. Löysin Kuhmoisten kirkonkirjoista Hiskistä kaksi henkilöä, jotka olivat syntyneet ja kuolleet hautakiven mainitsemina vuosina. Sepon tieto siitä, että vainaja oli luultavasti säätyläinen johdatti valitsemaan toisen heistä. Hän oli Kuhmoisten pastori Johan Aspin tytär Katariina Elisabet Charlotta Asp, syntynyt Kuhmoisten Rantapuukilassa 16.2.1810. Hänet vihittiin 15.10.1829, siis 19-vuotiaana, Hauholta 19.8.1829 muuttaneen luutnantti, sittemmin kapteeni  Fredrik Thunebergin kanssa, joka oli syntynyt 24.3.1795 eli oli nuorikkoaan 15 vuotta vanhempi. Fredrik oli 14-vuotias Suomen Sodan päättyessä 1809. Miten tuo sota, joka kulki yli Suomen, oli vaikuttanut hänen kiinnostukseensa upseerin uraan. Pariskunta muutti  1830 Jämsään , josta en heitä löytänyt.  Nuorikko kuoli keuhkotautiin 15.3.1831 ja haudattiin Kuhmoisiin 4.4.1831. Charlotan isä Johan Aspkin kuoli samana vuonna 26.8.1831 kuolinsyynä kylmettyminen.  Pariskunta on asunut ennen Charlotan kuolemaa Rantapuukilassa. Kapteeni Thunebergiä en löytänyt tämän jälkeen. Vaikuttaa siltä, että hän muutti pois Kuhmoisista.

Mielikuvitus rakentaa  koskettavan  elämäntarinan nuorestaparista, joka on solminut avioliiton ja katsoo  luottavaisena tulevaisuuteen. Entisten aikojen paha vitsaus keuhkotauti vie nuorikon hautaan ja katkaisee yhteistä tulevaisuutta koskevat suunnitelmat. Jää pohtimaan, vaikuttiko Charlotan isänkin  samana vuonna 59-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaan suru tyttären poismenosta. Toisaalta kuolema oli tuon ajan perheissä tuttu vieras.  Seponkin esittelemissä hautakivissä monet nuoret talojen emännät kuolevat 40-50 –vuotiaina eivätkä miehetkään usein elä pitemmälle. Kun messussa mainitaan nykyisin kuolleita, mukana on lähes aina yli 90-vuotiaita. Tästä näkee konkreettisesti, että keskimääräinen elinikä on pidentynyt lähes kaksinkertaiseksi. Kulkutaudit on voitettu. Naisen asema on toinen kuin 200 vuotta sitten, jolloin nainen usein synnytti lyhyenä elinaikanaan kymmenkunta lasta, joista kantoi monta hautaan pieninä. Peräkkäiset avioliitot olivat yleisiä, ei avioerojen vuoksi, kuten nyt, vaan puolison kuoleman vuoksi. Elämä 200 vuotta sitten oli kovaa, täynnä tragiikkaa. Oliko sitten onnen hetkiä enemmän tai vähemmän kuin nyt.

Henkilökohtaisesti kiinnostavaksi Charlotan kohtalon tekee se, että hänen kotinsa entinen Rantapuukilan tila on Kuhmoisten vanhalla saha-alueella. Rantapuukilan naapuritalo oli kotini 14 vuoden ajan lapsuudessani perheemme asuessa isän työsuhdeasunnossa.  Hyvällä syyllä voin sanoa, että Charlotta 200 vuoden takaa on naapurin tyttö. Jälkeläisiä tällä pariskunnalla ei ehtinyt olemaan.

Pentti Rauhala
sukututkimuksen harrastaja

Veteraaneja ei jätetä Kuhmoisissa

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 22.11.2017

Itsenäisyyden juhlavuosi antaa erityisen aiheen muistaa sotaveteraaneja ja heidän perintöään. Kuhmoisissa veteraaneille järjestetään keskiviikkoisin Päijänne-kodilla lounas.  Iäkkäiden veteraanien osallistuminen lounaalle mahdollistuu vapaaehtoisen tukijoukon avulla.  Nuoremmat sukupolvet ovat tukemassa veteraanien veljeyttä ja sisaruutta, jonka sotavuosien ja jälleenrakennuksen kohtalonyhteys loi. Tämä on hyvä esimerkki Kuhmoisissa yhteisöllisyyden ylläpitämisestä, joka on pienen paikkakunnan vahvuus.

Kuhmoisten Sotaveteraanit ry. perustettiin  4.9.1966. Perustavassa kokouksessa Kuhmoisten Sotaveteraanit  ry. liittyi Lahden sotaveteraanipiiriin. Vaihtoehtona oli Pirkanmaan sotaveteraanipiiri heijastaen tuolloinkin Kuhmoisissa sitä, että maakunnallinen suuntautuminen ei ollut itsestään selvää.  Sotaveteraaniyhdistyksen jäsenmäärä on ollut paikkakunnan väkilukuun nähden huomattavan suuri ja toiminta aktiivista käsittäen myös naisjaoston. Kaunis tapa on ollut muistaa  poisnukkunutta  veteraania  havuseppeleellä ja muistopuheella, joita isäni ehti pitämään yli 200 veteraanille.

Tulevana itsenäisyyspäivänä jokaisella paikkakunnalla on nuorten kunniavartio sankarihaudoilla. Tarkoitus on, että haudalla seisoo sankarivainajan kuolinajan ikäinen nuori. Tällainen tapahtuma muistuttaa koskettavasti siitä, miten nuorimmasta päästä lukioikäiset pojat ja heidän omaisensa antoivat isänmaalle raskaimman uhrin. Useimmilla meillä on suvussa joku tähänkin joukkoon kuuluva. Oriveden sankarihautausmaalla seisonee itsenäisyyspäivänä nuori   13.8. 1941 kaatuneen 17-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan lähteneen enoni haudalla.

Itsenäisyyden juhlavuonna valmistui  Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas-elokuva. Sitä on sekä kiitetty että moitittu. On ymmärrettävää, että  kansalliselokuvaksi  tullut elokuva herättää tunteita.  Keskeiset roolihahmot, kuten Rokka, Koskela jne, ovat niin vahvasti henkilöityneet Edvin Laineen alkuperäiseen elokuvaan, että uusien kasvojen mukaantulo voi häiritä. Uusi elokuva  tuo kuitenkin ansiokkaasti mukaan myös naiset ja perheen, joista ei aiemmissa versioissa juurikaan puhuta, kuten ei romaanissakaan.  Onpa elokuvassa lyhyt koskettava välähdys myös evakkoon lähtevästä Rokan perheestä. Nuoret saavat elokuvasta kouriintuntuvan kuvan siitä, miten heidän ikätoverinsa joutuivat kantamaan äärimmäistä fyysistä ja henkistä kuormaa sotatantereella.

Itsenäisyyden juhlavuotena on aihetta kysyä, mikä on arvokkain perintö, jonka veteraanit ovat jättäneet jälkipolville.   Ensimmäisenä tulee mieleen isänmaallisuus ja siihen liittyvä itsenäisen maanpuolustuksen tahto, jonka merkitys maailmantilanteen kiristyessä on jälleen kirkastunut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.  Se pelasti  myös  sodan jälkeisinä vaaran vuosina Suomen Tsekkoslovakian tieltä, vaikka olimmekin etenkin valvontakomission aikana uskomattoman kovassa puristuksessa. Toinen ehkä harvemmin mainittu on työn arvostus ja kunnioitus. Veteraanisukupolvi maksoi sotakorvaukset, jälleenrakensi sodan hävittämät  paikat,  loi  itselleen ja jälkipolville työpaikat pelloilla, metsissä, tehtaissa ja palvelujen piirissä, karjalaiset myös uudet  asuinsijat, sanalla sanoen suomalaisen hyvinvointivaltion.  Veteraanisukupolven työ velvoittaa meitä ja jälkipolviamme tekemään parhaamme hyvinvointivaltion säilyttämiseksi ja uudistamiseksi.

Pentti Rauhala
Kirjoittajan isä toimi Kuhmoisten Sotaveteraanien puheenjohtajana 1966-1993

Mökkiläisyyden muuttuvat haasteet

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 23.8.2017

Saaristoasian neuvottelukunnan selvityksessä  Nuoret aikuiset mökkiläisinä 2030 pyrittiin arvioimaan vapaa-ajan asumisen tulevaa kehitystä 15 vuoden sisällä.  Aineisto pohjautuu satunnaisotannalla valituille 2000 mökin omistajalle ja 2000 nuorelle 25-45 –vuotiaalle aikuiselle suunnattuun kyselyyn.  Selvityksen mukaan 70 % nuorista aikuisista uskoo vapaa-ajan asunnolla vietetyn ajan kasvavan. Suosituin olisi vuokramökki (47 % vastaajista) ja yhteinen mökki (43 %). Mökkeilyyn käytetyn rahamäärän ja mökkeilyn työllisyysvaikutusten oletetaan kasvavan.  Suotuisaa kehitystä voi hidastaa, jopa estää se, että 75 % mökeistä on yli 25 vuotta vanhoja. Mökin omistajista  48 % on 65 vuotta täyttäneitä eli tulossa on mittava sukupolvenvaihdos.  Sen vaikutukset voivat olla arvaamattomia. Noin kolmasosa nuorista aikuisista arvelee, että mökkeily vähenee vähemmän sitovan vapaa-ajan vieton  vetovoiman  ja toisaalta mökkien alhaisen varustetason vuoksi.

Selvitys sisältää viisi kehittämisehdotusta mökkeilyn suotuisen kehityksen turvaamiseksi. Niitä ovat mökkien korjauksen ja kunnossapidon aktivointi, mallien luominen perikuntien mökkien hoidolle, rakentamisoikeuksien lisääminen, vapaa-ajan asunnon helpompi muuttaminen vakinaiseksi asunnoksi sekä ulkoisen ja sisäisen saavutettavuuden parantaminen eli  tiet ja tietoliikenneyhteydet. Vakinaisen ja vapaa-ajan asumisen raja tulee hämärtymään.

Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistys on ottanut käyttöön nykyistä mökkiasumista paremmin kuvaavan termin kausiasukas. Termit mökkiläinen ja vapaa-ajan asukas tai vielä vanhemmat  huvila-asukas tai kesäasukas eivät kuvaa nykytilaa.  Parempi olisi myös puhua kausiasunnoista, kun mökkien omistajista puolet on vanhuuseläkeläisiä.

Kausiasuntojen peruskorjaukseen ja kunnossapitoon on saatavissa huomattava yhteiskunnan tuki, kotitalousvähennys, joka kattaa  50 % työkustannuksista. Huomattavaa yhteiskunnan tukea tulee myös haja-asutusalueen laajakaistan rakentamiseen.

Osa kausiasukkaista näkee mökin ylläpidon ja korjaamisen virkistyksenä. Kaikilla ei kuitenkaan ole kiinnostusta eikä osaamista tähän.  Toisaalta mökkien varustetason noustessa työt vaativat yhä useammin sellaista ammattitaitoa, joka ei kuulu yleisiin kansalaistaitoihin. 

Mökkitalkkareita Kuhmoisissa on useita, mutta mökki-isännöitsijäpalvelua ei  tällä nimikkeellä löydy. Miksei kausiasunnoilla voisi olla isännöintisopimus palveluyrittäjän kanssa. Suomen Omakotiliiton huoltokirja, jonka yhdistyksemme jäsen saa liitolta ilmaiseksi, voisi olla isännöintisopimuksen pohja, jossa määräaikaiset tarkistus- ja huoltotoimenpiteet  hinnoteltaisiin sopivana kuukausi- tai vuosimaksuna. Isännöitsijä kantaisi kokonaisvastuuta tarvittavien toimenpiteiden ottamisesta ohjelmaan. Tässä olisi malli perikuntien mökkien hoitoon. Perikunnan osakkaat voisivat kirjallisesti sopia, että osallistuvat yöpymisvuorokausiensa suhteessa kustannuksiin.

Pentti Rauhala
kirjoittaja on kausiasukasaktiivi

Kuhmoinen verottaa kohtuullisesti

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 23.11.2016

Kuhmoisten kunta on päättänyt pitää niin kunnallisveroprosentin kuin kiinteistöveroprosentitkin ennallaan ensi vuonna. Tätä päätöstä voi tervehtiä ilolla niin vakinaisten kuin myös vapaa-ajan asukkaiden puolelta. Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaat ry;n kattojärjestö Suomen Omakotiliitto vastusti lausunnossaan maan hallituksen päättämää kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajan nostamista. Erityisen suuri korotus oli rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöverotuksessa.  Suomen Omakotiliitto totesi  Pellervon  taloudellisen  tutkimuslaitoksen tutkimukseen nojautuen, että kiinteistövero kohdistuu suhteellisesti ankarimmin pienituloisiin erityisesti iäkkäisiin omakotiasujiin. Omakotiliiton näkemys on, että asumisen kiinteistöveron korotuksella saatavaa verotuloa vastaava verotulojen lisäys olisi saatavissa korottamalla tuulivoimapuistojen kiinteistöverotusta. Tämän mahdollisuuden selvittäminen on kirjattu hallitusohjelmaankin. Tuulivoimaan kohdistuu muutenkin ylisuurta yhteiskunnan tukea.

Vapaa-ajan asukkaissa on keskimääräistä maksukykyisempää väkeä, mutta myös pienituloista väkeä. Kiinteistövero  ei  ota huomioon verovelvollisen maksukykyä, vaan kohdistuu tasasuurena niin suurituloiseen kuin tulottomaankin toki kiinteistöomaisuuden määrän ja arvon huomioon ottaen. Kiinteistövero on myös sillä tavalla jäykkä, että se ei välttämättä seuraa omaisuuden arvon muutosta.  Vapaa-ajan asuntojen verotusta on äskettäin valtakunnallisesti kiristetty, vaikka kesämökkien markkinahinnat näyttävät laskevan ja myynti vaikeutuneen erityisesti vaatimattomasti varustelluissa mökeissä.  Sama koskee maaseudun omakotitaloja ja muitakin asuinrakennuksia. Perusteltua olisi, että tällaisen kehityksen jatkuessa kiinteistöverotuksen perusteena olevia omaisuusarvoja  tarkistettaisiin  alaspäin, mitä  verotusohjeetkin edellyttävät. Vanhoissa rakennuksissa kylläkin ikäalennukset pudottavat merkittävästi rakennusten verotusarvoja.

Vapaa-ajan asukkaiden metsäverokohteluun liittyy mielenkiintoisia epäjohdonmukaisuuksia.  Esimerkiksi itselläni on 1,1 hehtaarin suuruinen metsäpalsta erillisenä rakennusoikeutta vailla olevana kiinteistönä mökkitontin vieressä. Kiinteistöstä on koko ajan maksettu tonttimaan kiinteistöveroa ja puun myynnistä pääomatuloveroa. Yllätyksekseni verottaja ei hyväksynyt taimikonhoitokustannuksia metsätulon hankkimisesta aiheutuneiksi vähennettäviksi menoiksi.  Verottajan perusteena on, että alle 2 hehtaarin metsäpalsta katsotaan tonttimaaksi. Metsätilan omistajahan ei maksa kiinteistöveroa, mutta saa tietysti vähentää metsätalouden kustannukset verotuksessa. Metsäviranomaiset näyttävät kuitenkin pitävän alle 2 hehtaarinkin metsäpalstan omistajaa metsätalouden harjoittajana, kun pyytävät raportointia mm.  hakkuualueen  uudistamisesta eli tulkitsevat asian eri tavalla kuin verottaja.

Yllättävä oli Veronmaksajien Keskusliiton verojuristin kanta   Taloustaito-lehdessä 13.10.2016 metsurin eräältä mökkitontilta kaatamien ja myytyjen pihapuiden verotuskohtelusta. Puun myynnistä tulee tietenkin maksaa pääomatulon vero, mutta juristin mukaan metsurin työkulut saa vähentää  kotitalousvähennyksenä  tai  pääomatulon hankkimisesta aiheutuneina menoina. Mutta jos puiden kaataminen liittyy uudisrakentamiseen, kotitalousvähennystä ei myönnetä. Eli   siis verotuksessa on merkitystä, kasvaako puu mökkitontin sisällä vai sen vieressä tai sillä, missä tarkoituksessa puu kaadetaan.

Pentti Rauhala
Kirjoittaja on Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden  yhdistyksen varapuheenjohtaja

Kesäinen Kuhmoinen

Julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 24.8.2016

Ilta-Sanomat julkaisi 19.7. vertailun, jossa Suomen kunnat asetettiin järjestykseen kesäisyyden mukaan. Kesäisyyden kriteereinä olivat kesän keskilämpötila ja sademäärä, kesävihkimisten osuus kunnan vuosittaisista vihkimisistä sekä maalis-toukokuussa syntyneiden eli kesällä siitettyjen lasten osuus kaikista samana vuonna syntyneistä. Säätilastot ovat vertailussa vuosilta 1981-2010 sekä vihkimis- ja syntymistilastot vuosilta 2013-2015.

Maan kesäisimmäksi kunnaksi  selviytyi  Porin eteläpuolella sijaitseva Luvia.  Kymmenen parhaan joukkoon mahtui viisi muutakin Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikkokuntaa, mm. Hanko neljännellä sijalla. Tilaston häntäpäässä oli Lapin ja Kainuun kuntia sekä Koillismaan Kuusamo. Ne varmaan pärjäisivät hyvin, jos ryhdyttäisiin etsimään Suomen talvisimpia kuntia.

Kuhmoinen sijoittui listalla sijalle 20. selvästi kesäisempänä kuin suuret kesämökkikunnat  Asikkala (98.), Mäntyharju (127.), Padasjoki (112.) ja Sysmä (118.) puhumattakaan Jämsästä (206.) tai Orivedestä (193.) Vaikka tällaisiin vertailuihin kannattaa suhtautua huumorimielellä, tulos kannattaa pitää muistissa. Sillä voi hyvin tukea kunnan ennestään myönteistä imagoa.

Kaikille avoimista tilastoista ei saa vastausta kysymykseen, mikä  Ilta-Sanomien vertailun osatekijöistä selittää eniten Kuhmoisten kesäisyyttä.  Ilmatieteen laitoksen raportista Suomen maakuntien ilmasto, jonka ovat laatineet  vuonna 2009 Juha Kersalo ja Pentti Pirinen,  löytyy kuitenkin muutamia kiinnostavia tietoja.  Keski-Suomen suurin vuotuinen sademäärä 975 mm on saatu Puukkoisilla vuonna 1981. Terminen kesä, joka määritellään ajaksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli 10 astetta, alkaa Kuhmoisten-Jämsän seudulla 20.5. – 25.5. ja päättyy 10.-15.9. Terminen kesä on Kuhmoisten-Jämsän seudulla pari viikkoa pitempi kuin muualla Keski-Suomessa.

Kesäasukkaat ovat usein hämmästelleet ja kiitelleet Kuhmoisten vakinaiseen väestöpohjaan nähden hyviä palveluja. Vaikka arviot perustuvat tosiasioihin, niitä siivittää osaltaan hyvä mieli, jonka lomatunnelmat saavat aikaan. Kesäisyys voi siten olla myös mielentila, jonka soisi jatkuvan myös marraskuun synkimpänä rospuuttoaikana niin vakinaisten kuin vapaa-ajan asukkaidenkin mielissä.

Kuhmoisiin perustettiin 10.6.2016 Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistys, joka Kuhmoinen kuhtuu – tapahtumassa sai monta uutta jäsentä. Yhdistys pyrkii osaltaan tukemaan Kuhmoisten ympärivuotista kesäisyyttä vaikuttamalla vapaa-ajan asukkaiden kannalta tärkeisiin asioihin sekä edistämällä yhteistoimintaa kunnan, seurakunnan, yrittäjien, kaikkien kuhmalaisten  asukkaiden ja toimijoiden sekä vapaa-ajan asukkaiden kesken. Vapaa-ajan asukkaat jakautuvat aiempaa selvemmin osavuotisesti oleskeleviin, joiden mökkien varustetaso mahdollistaa  ympärivuotisen käytön, ja lyhytaikaisiin kävijöihin. Kun nykypäivänä vakinaistenkin asukkaiden työpaikat ovat entistä useammin muualla, ero vakinaisen ja vapaa-ajan asukkaan välillä muuttuu häilyvämmäksi.

Pentti Rauhala
Kirjoittaja on Kuhmoisten vapaa-ajan asukkaiden yhdistyksen varapuheenjohtaja