Uudenkaupungin ja Laitilan Omakotiyhdistyksessä asioita hoidetaan mutkattomasti ja henkilökohtaisesti. Tarvittaessa jäseniä tavoitetaan vaikka soittamalla ovikelloa.
Vaikka sää on harmaa ja sumuinen, Uudenkaupungin Kaupunginlahti näyttää tunnelmalliselta. Rannalla olevassa kahvilassa taas on mukavan lämmintä. Kuusi Uudenkaupungin ja Laitilan Omakotiyhdistyksen hallituksen jäsentä tervehtii tuttavallisesti toisiaan. Tällä kertaa kaikki paikalla olevat ovat uusikaupunkilaisia, kaksi laitilalaista ei päässyt paikalle.
”Muutama vuosi sitten Laitilan ja Uudenkaupungin yhdistykset yhdistyivät, koska Laitilassa toiminta alkoi hiipua niin, että se meinasi loppua kokonaan”, yhdistyksen puheenjohtaja Arto Salonen kertoo.
Nykyään kahden kaupungin yhdistys on kuntien asukaslukuihin suhteutettuna yksi maan suurimmista omakotiyhdistyksistä. Jäseniä sillä on yhteensä noin 1 300, joista parisensataa on laitilalaisia, 150 ulkopaikkakuntalaisia mökkiläisiä ja loput uusikaupunkilaisia. Suurin osa toiminnasta on Uudessakaupungissa. Matkat ja retket pyritään kuitenkin järjestämään aina niin, että yhteiskuljetus kulkee myös Laitilan kautta.
”Olemme tehneet paljon matkoja Viroon. Viime syksynä kävimme myös Ahvenanmaalla ja ensi syksynä olemme lähdössä tutustumaan Gotlantiin.”
Runsas mökkiläisten määrä piristää yhdistyksen toimintaa.
Sekä paikallisia että mökkiläisiä yhdistävät samat intohimot: maaseutumaisen merikaupungin ainutlaatuisesta luonnosta nauttiminen. Lähes kaikilla on myös oma vene – tai paikallisella kielellä paatti.
”Runsas mökkiläisten määrä piristää yhdistyksen toimintaa. Pyrimme ottamaan myös heidän erityistarpeitaan huomioon”, Salonen kertoo.
Kaikkien yhdistyksen jäsenten käytettävissä on runsaasti kalustoa, joiden vuokraamisesta peritään vain muutaman euron maksu. Ehdottomasti suosituin vuokralaite on klapikone, mutta myös oksasilppuri, lehtipuhallin, pensasleikkuri, painepesuri ja höyrypesuri ovat ahkerassa käytössä. Vuokraustoimintaa hoitaa paikallinen yritys.
”Monen elämää helpottaa huomattavasti, kun kalliita laitteita ei tarvitse ostaa itse.”
Hiljattain laki uudistui niin, että se velvoitti jokaisen kiinteistön yli 10 000 asukkaan taajamassa kierrättämään tai kompostoimaan biojätteet. Silloin Uudenkaupungin ja Laitilan Omakotiyhdistys teki yhteistyötä Omakotiliiton ja sen Varsinais- Suomen piirin kanssa. Jäsenille annettiin mahdollisuus hankkia oma kompostori yhdistyksen kautta edulliseen hintaan.
”Yhteensä välitimme lähes sata kompostoria.”
Päätin soittaa kaikille, joiden sähköpostiosoitetta meillä ei ollut tiedossa.
Pari vuotta sitten yhdistyksessä törmättiin uuteen ongelmaan. Paperisten jäsenlehtien postituskulut nousivat niin, että niiden lähettäminen alkoi käydä liian kalliiksi. Hallitus päätti alkaa lisätä sähköpostitiedotusta. Haasteena oli kuitenkin se, että jäsenrekisteristä puuttui noin 500 jäsenen sähköpostiosoitteet.
Hallituksen jäsen Teijo Sirniö päätti ottaa niiden keruun omaksi urakakseen.
”Päätin soittaa kaikille, joiden sähköpostiosoitetta meillä ei ollut tiedossa. Soitin parina päivänä viikossa useamman viikon ajan. Yhteensä siihen meni noin viitisen viikkoa.”
Puhelu-urakasta Sirniölle jäi hyvä mieli. Koska asia oli helppo hoitaa, puhelut eivät yleensä olleet kovin pitkiä. Hän laski, että yhteen puheluun meni keskimäärin kolme minuuttia.
”Osa puheluista kesti kuitenkin vähän kauemmin, kun jäsenet innostuivat antamaan samalla palautetta. Kuuntelin mielelläni sekä iloja että murheita.”
Pientä osaa yhdistyksen jäsenistä ei tavoitettu edes puhelimitse. Silloinkaan hallitus ei päättänyt antaa periksi, vaan osa jäsenistä lähti jalkaisin soittamaan ovikelloja.
”Meidät tunnetaan niin hyvin täällä, että kukaan ei pelästynyt. Muutamassa paikassa tarjottiin kahvitkin”, Sirniö kertoo.
