Kun antaa muille, saa itselleenkin. Näin ajattelee vuoden omakotiasukkaaksi valittu Rauni Mononen, joka on mukana monessa yhdistyksessä.
Rauni Monosen kanssa on heti kotoisaa. Raunin ja hänen miehensä Matti Monosen kodin ulko-ovessa keikkuu kyltti ”mummula”. Rauni ohjaa vieraan oikopäätä suuren keittiönpöydän ääreen ja hymyilee koko olemuksellaan iloista, lämmintä hymyä.
Keittiössä tuoksuu tänään sienipiirakka ja japanilaiset okonomiyakit eli kaaliletut. Niiden reseptin Rauni oppi 12-vuotiaalta tyttärenpojaltaan. Kyytipojaksi on itse tehtyä omenamehua.
Juuri omenapuut Raunin ja Matin oikeastaan toivatkin Vantaan Vapaalaan. Ne kukkivat valtoimenaan tontilla, kun nuoripari sattui kävelemään ohi. Elettiin vuotta 1969, ja aluetta halkoi vain yksi pitkä, pellolle päättyvä tie. Vantaakin oli vielä Helsingin maalaiskunta.
”Meinasimme eksyä, kun ei ollut muuta valoa kuin torpista vilkkuvat valot”, muistaa Rauni ja nauraa hersyvästi.
Omenapuita täynnä olevalla tontilla oli 1930-luvulla rakennettu huonokuntoinen talo. Koko tontti oli kukkamerenä, ja näky oli lumoava. ”Täällä kun voisi joskus asua”, kertoo Matti ajatelleensa.
Reilu kymmenen vuotta myöhemmin ystäväperheen mies soitti ja kertoi löytäneensä tontin, josta saisi jakamalla kaksi kunnon kokoista tonttia ja johon voisi rakentaa mieleisensä mukaiset talot. Vaimot olivat ystävystyneet hiekkalaatikon reunalla ja keksineet ajatuksen yhteisestä rakennusprojektista. Kuinka ollakaan, tontti oli juuri se sama omenapuutontti, josta Matti ja Rauni olivat haaveilleet, ja perheille nousi vierekkäin samanlaiset valkoiset tiilitalot. Naapurin Erjasta tuli Raunille rakas ystävä, ja Raunin omakotielämä Vapaalassa alkoi.
Tarina kuuluu kiinteästi Raunin elämään, sillä nyt takana on jo 40 vuotta elämää samassa kodissa. Erja puolestaan pysyi muutama vuosi sitten tapahtuneeseen poismenoonsa saakka tärkeänä ystävänä, ja ystävykset olivat aktiivisia myös Vapaalan omakotiyhdistyksessä. Yhdessä järjestettiin vuosien mittaan yhtä ja toista mukavaa.
Tykkään tavata ihmisiä ja järjestää mukavia tapahtumia. Haluan koota ihmisiä yhteen.
Vaikka rinnalta on poistunut tärkeä ihminen, on Rauni Mononen edelleen äärettömän aktiivinen. Vapaalan Omakotiyhdistyksessä hän järjestää muun muassa tapahtumia ja vastaa omakotitalkkaritoiminnasta. Aiemmin hän oli pitkään varapuheenjohtajana ja sihteerinä.
Aktiivisia vuosia omakotiyhdistyksessä on takana neljätoista, ja niistä jokaisen Rauni on ollut hallituksen jäsenenä. Hän on osallistunut aktiivisesti kokouksiin myös Uudenmaan piirin tasolla, todetaan palkintoperusteissa.
Yhdistystoiminta on Raunista yksinkertaisesti kivaa.
”Tykkään tavata ihmisiä ja järjestää mukavia tapahtumia. Meillä oli omakotiyhdistyksessä hiljattain koko perheen hirvittävän hauska Löpötilöö-taikuriesitys. Lokakuussa kävimme Turussa teatterissa ja söimme Wiurilan kartanossa, ja marraskuussa on joulukonsertti Hämeenkylän kirkossa.”
Palkintoperusteissa kiitettiinkin Raunin yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa.
”Haluan koota ihmisiä yhteen”, Rauni sanoo.
Yhteisöllisyydestä ponnistaa myös omakotitalkkaritoiminta. Alueella asuu paljon iäkkäitä, jotka tarvitsevat apua talon pienissä töissä, ja omakotitalkkarille olisi todella tarvetta. Sen järjestäminen on kuitenkin vaikeaa, ei vain Vapaalassa vaan muissakin yhdistyksissä. Vapaalan yhdistykseen on pitkään etsitty talkkaria, mutta ketään ei löydy. Edes haastatteluun ei ole saatu ketään. ”Se on shokki”, sanoo Rauni huolestuneena.
Omakotiyhdistyksen ohella Rauni on aktiivinen muissakin yhdistyksissä. Sydäntä lähellä ovat myös Mieli ry, Dementiakotien tuki ry ja Helsingin merkonomit. Yhdistykset ovat kaikki tulleet vastaan sattumalta – tuttu on pyytänyt mukaan ja Rauni on tuumannut, että kyllä hänellä voisi olla annettavaa. Etenkin talousasioiden hoito tulee luontaisesti. Raunilla on ollut oma, edelleenkin toimiva taloushallinnon toimistonsa 47 vuotta.
Raunin puhe on vikkelää ja aaltoilee aiheesta toiseen. Nopeasti käy ilmi, että ruoka on lähellä sydäntä, sillä hän sujauttaa haastattelun lomaan vähän väliä ruokavinkkejä, joista hän on innostunut.
Esimerkiksi: Lampaankääpäpihvien kanssa sopii mainiosti sellerisuola, punajuuren kanssa taas piparjuuritahna. Maa-artisokkaa ei kannata kuoria, pestä vain, ja viipaloida uuninpellille, kunnes neste irtoaa, ja surrauttaa keitoksi. Keiton päällä kuivatut mustatorvisienet maistuvat herkullisilta. Kuusenkerkkä on yksi Raunin suosikkiaineksista, josta syntyy muun muassa kuusenkerkkäjuustokakku.
Reseptejä ja vaikutteita on tarttunut mukaan elämän varrelta eri paikoista, kuten Etelä-Amerikasta, jonne Rauni teki naisporukassa seitsemän viikon reissun. Viime aikoina repertuaariin on hiipinyt japanilaisia vaikutteita Japanista innostuneen tyttärenpojan ansiosta.
”Keittiössä minä zippaan, zuppaan ja zoppaan päivät pitkät. Ruoka on mun feivori”, sanoo Rauni ja kaivaa esiin Vapaalan Omakotiyhdistyksen lehden, johon hän on kirjoittanut ruokaohjeita.
omenapuita.
Matin kanssa on oltu yhdessä pian 60 vuotta. Aviomies jakaa Raunin innon yhdistystoimintaan, vaikka kuuluukin eri yhdistyksiin. ”Matilta saan paljon apua yhdistysasioissa”, Rauni sanoo.
Pariskunta istuu lähekkäin, ja Rauni katsoo usein Mattia: ”Kerrotko siitä, kun me muutimme Joensuusta etelään? Auton akku ei jaksanut pitää yhtä aikaa päällä moottoria ja valoja, ja jouduimme ajamaan ihan lähellä bussin perää, että näimme eteemme.” Matti jatkaa tarinaa ja Rauni nauraa iloisesti.
Pariskunnan tarinalaari ei tunnu tyhjenevän ollenkaan. Elämä on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Aiemmin arjen täytti tiivis eläminen lasten menoissa. Nykyään mummin silmäteriä ovat kolme lastenlasta, jotka ovat 3–12-vuotiaita.
Taloon liittyy valtavasti iloisia muistoja. Talo on Matin suunnittelema, ja jokaisessa naulassa näkyy Matin kädenjälki. Sisäseinien paneeli on punahonkakeloa ja tuotu Itä-Suomen rajavyöhykkeeltä, uskomattoman tiuhaa puuta.
”Koska puut olivat sota-alueelta, oli pelko, että niissä olisi ammuksia tai kranaatin sirpaleita, mutta kaikki olivat ohiammuttuja puita”, kertoo Matti.
Omakotiasuminen on Raunille itsestäänselvyys, viettihän hän lapsuutensakin omakotitalossa Etelä-Savossa. Tosin kun ikää tulee lisää, pitää alkaa miettiä uutta asumismuotoa, Rauni pohtii. ”Hoitajan kotiin saaminenkin on niin vaikeaa.”
Nyt vielä omakotitalo antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään. Matti puuhastelee pihalla, hoitaa ruusupenkkiä, maa-artisokkaistutuksia ja useita komposteja, ja Rauni hyödyntää pihan antimia keittiössä.
Pariskunta on todistanut Vapaalan voimakasta muutosta ja tiivistysrakentamista neljänkymmenen vuoden aikana. Heille on tärkeää, että omalla 1 300 neliön pihalla saa nauttia omasta tilasta, puista ja pensaista.
”Monta kertaa joku on kysynyt aidan yli, myisimmekö osan tontistamme. Mutta meneekö siinä koko omakotiasumisen idea, jos rakentaa seinä seinään kiinni eikä pihamaata jää”, Matti pohtii.
Monosten pihalle mahtuu vielä omenapuita, suuri hevoskastanja ja komea pihta. Rauni rakastaa niiden kauneutta ympärillään. Miten kauniita ovatkaan esimerkiksi hevoskastanjan kukat, kuin kynttelikköjä.
”Tarkasti katsomalla niistä löytyy puhdasta keltaista, murrettua tiilen oranssia ja valkoista”, sanoo Rauni.
KUUSENKERKKÄJUUSTOKAKKU
Rauni Monosen ohjeella
1 dl pekaanipähkinöitä
2,5 dl vehnäjauhoa
1 dl fariinisokeria
n. 60 g voita
3 dl kuusenkerkkiä
600 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
4 dl ranskankermaa
Tee näin
Vuoraa irtopohjakakkuvuoka leivinpaperilla.
Tee muruseos: Riko 1 dl pekaanipähkinöitä ja lisää 2 ½ dl vehnäjauhoja, 1 dl fariinisokeria sekä ¾ dl (n. 60 g) sulatettua voita ja 1rkl vettä. Painele muruseos vuoan pohjalle ja noin 1 cm reunoille. Esipaista pohja 180 asteessa 20–25 min. ja jäähdytä.
Täyte: Huuhtele 3 dl kerkkiä. Vatkaa 600 g maustamatonta tuorejuustoa, 1 dl sokeria ja 1 tl vaniljasokeria. Sekoita 3 kananmunaa yksitellen juuston joukkoon, hienonna kerkät ja sekoita juuston joukkoon.
Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen. Levitä täyte kakkupohjalle ja paista 10 min., tai kunnes kakku on hieman ruskistunut. Laske lämpö 120 asteeseen ja kypsennä tunnin ajan.
Kuorrute: Sekoita 4 dl ranskankermaa ja 3rkl sokeria ja levitä kakun pinnalle. Paista 10 min. Laita jääkaappiin seuraavaan päivään.
”Joskus syntyy sutta ja sekundaa, joskus laatua parempaa.” Rauni Mononen
