Joensuun Omakotiyhdistys toimii aktiivisesti Joensuun ja sen neljän liitoskunnan alueella. Yhdistyksen jäsenmäärä on kasvussa haastavasta toimintaympäristöstä huolimatta.
Seisomme Mutalan ala-asteen pihalla Joensuussa. Vanha koulurakennus näyttää hyväkuntoiselta ja pihan leikkitelineet uusilta. Silti kaupunki esitti opinahjon lakkauttamista, koska oppilasmäärät hiipuvat. Omakotiyhdistys vastusti esitystä. Myös alueen asukkaat heräsivät puolustukseen. Ala-aste sai lopulta jatkoajan.
Tyypillinen esimerkki vaikuttamistyöstä, pohtivat yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Luotonen, varapuheenjohtaja Mauri Väisänen, sihteeri Ritva Martikainen ja hallituksen jäsen Juha Lehtomaa.
Nelikko luettelee lukuisia asioita, jotka huolettavat. Haja-asutusalueella koulujen lakkauttamiset merkitsevät yleensä kylän loppua: lapsiperheet kaikkoavat, palvelut katoavat, kylä kuihtuu. Pientalojen tonttivuokrien isot korotukset ja sähkön hinnan reipas nousu puolestaan ajavat pienituloisimpia jo nyt kotiensa pakkomyynteihin.
Tuoreimmassa kannanotossaan yhdistys perää vastuunkantajia sille, millaiseen tilanteeseen kunnat aikoinaan ajoivat osan omakotiasukkaistaan. Mauri Väisänen havainnollistaa:
”Joensuussa, kuten monessa muussa kaupungissa, kaavoitettiin aikoinaan keskustan lähellä olevat suot ja jossain jopa kaatopaikat asuintaloille. Samalla kokeiltiin uusia, myöhemmin rakennusvirheiksi todettuja rakentamistapoja, joista tehtiin pakollisia. Nyt meillä on alueita, joista ei saa taloa myytyä millään. Tontin hinta on pilvissä, talolla ei arvoa. Jos grynderi ostaa tontin, purkaa hän talon ja rakentaa rivitalon. Pihat asvaltoidaan, hulevedet valuvat naapurin tontille, uusi talo ei istu vanhaan ympäristöön. Tästä ei keskustella. Olisiko yhteiskunnalla edes anteeksipyynnön paikka?”
Hannu Luotonen lisää, että vaikuttamisen toinen taso on tosiaan laajempi: Millainen on hyvä asuinympäristö, säilyvätkö virkistysalueet, kuinka luonnon monimuotoisuus huomioidaan?
”Tätä työtä olemme tehneet aika paljon.”
Martikainen kertoo yhdistyksen järjestämän kaikille avoimen lakimiesillan olleen niin suosittu, että piti järjestää toinenkin ilta, ja sitten vielä kolmas.
Vuonna 1993 perustettu Joensuun Omakotiyhdistys on Suomen omakotiyhdistyksistä kolmanneksi suurin noin 2 000 jäsenellä. Jäsenmäärä on hienoisessa kasvussa siitä huolimatta, että naapurikuntiin on perustettu omia yhdistyksiä ja että jäsenistö ikääntyy. Viime kesänä uusia jäseniä saatiin enemmän kuin vanhoja poistui. Juha Lehtomaa sanoo, että tilanteeseen on syytä olla tyytyväinen.
”Vaikka toki nuoria perheitä haluaisimme mukaan enemmän.”
Hyvän tilanteen taustalla on – jälleen – yhdistyksen aktiivisuus. Omakotiaatetta tuodaan esille moninaisissa tapahtumissa. Ritva Martikainen kertoo yhdistyksen järjestämän kaikille avoimen lakimiesillan olleen niin suosittu, että piti järjestää toinenkin ilta, ja sitten vielä kolmas. Puutarhatapahtumat ovat niin ikään vetäneet väkeä ja olleet hyviä uusien jäsenten rekrytointipaikkoja.
”Viime kevään Kotona-messuilla eräs nuori nainen sanoi, että hänen mielestään jokaisen kannattaisi liittyä omakotiyhdistykseen, koska sieltä saa niin paljon etuja. Oli hienoa kuulla se nuoren ihmisen suusta!”
Yhdistyksen edunvalvontatyöryhmä tekeekin koko ajan töitä sen eteen, että jäsenille olisi tarjota kiinnostavia etuja. Yhteistyökumppaneiden lista on jo melko pitkä ja omakotiyhdistyksen jäsenkortilla saatavat alennukset parhaimmillaan merkittäviä.
Yhteistyöhankkeissa ja erilaisissa tilaisuuksissa yhdistys saa kaivattua näkyvyyttä, mutta kuinka on näkyvyyden laita mediassa?
Hannu Luotonen huokaa, että lehdissä yhdistyksen ulostulot eivät ole juuri ylittäneet uutiskynnystä. Jopa viimekesäinen topakka kannanotto koulujen ja päiväkotien puolesta jäi katveeseen. Mauri Väisänen summaa, että medianäkyvyyden hyödyntämisessä yhdistyksellä riittää edelleen työsarkaa.
