Kodin valintaan vaikuttaa oleellisesti perheen koko. Lasten lukumäärän lisäksi pitää huomioida myös kaikki eläinystävät. Meillä on vuosien varrella asunut monenlaista karvaista kaveria, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet kodin sijaintiin.
Jos edes pienissä haaveissa siintää joskus eläinten hankkiminen tai suurehko lapsiluku, ei ahdas taajamatontti tai pieni mökki ole sopivin vaihtoehto. Olevalle ja tuleville lapsillemme halusimme aikanaan tarjota luonnonläheisyyttä, ja sitä läheinen metsä, joki ja järvi tarjosivatkin. Meillä piha oli riittävän kokoinen, jotta sinne varmasti mahtuisivat lasten leikit, kasvimaa, omenatarha ja marjapensaat. Piha on ollut riittävän suuri koirien ja kissojen lisäksi myös muutaman hevosen ja vuohen pitoon.
Eläimistä on iloa, mutta myös työtä. Koiranomistaja tietää, miten nopeasti lattiapinta kuluu koiraperheessä. Lattia on aina täynnä lasten ja koirien leluja ja joka paikassa on karvaa. Pentuvaiheessa ovenpieliä tai kynnyksiä saattaa joutua uusimaan. Lyhyesti: jos haluaa pitää talon siistinä ja pihan hoidetun näköisenä, ei kannata hankkia kotieläimiä tai lapsia. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Jos kaikesta huolimatta päätyy toisenlaiseen ratkaisuun, kannattaa muistaa, että jos kaikki raha ei mene lapsiin ja eläimiin, se menee joka tapauksessa taloon, jota on huollettava lasten ja eläinten jäljiltä.
Jos ei joka kerta ulos astellessaan halua kätellä aidan yli naapuria eikä pitää verhoja kiinni ikkunoissa, on suunnattava vähän kauemmas kaupungista. Maalla asuessa naapureita on vähemmän, mutta hyvässä lykyssä sitäkin tutummaksi tulevat. Ja voi sitä halutessaan maallakin pellon yli tiiratessa nähdä, mitä naapurin Kikka puuhailee.
Jotta talosta tulee unelmien koti, siinä saattaa riittää vuosiksi töitä. Ja kun lopulta taloa on laajennettu riittävästi, jotta kaikille lapsille löytyy oma soppi, ollaankin siinä vaiheessa, että jälkikasvu alkaa muuttaa kotoa pois. Tyhjiä huoneita pölyyntyy vuosi vuodelta enemmän. Lopulta kaksi vanhaa varista enää raakkuu toisilleen yläkerrasta alakertaan tai päinvastoin. Talo, jonka jokainen huone oli aikanaan täynnä touhua, on hiljentynyt vähitellen.
Tätä elämäntapaa jatketaan, kunnes rollaattorista käsin ei enää pääse kipuamaan traktoriin lumitöitä tekemään.
Kissat raapivat edelleen ovenpieliä ja pari koiraa pitävät osaltaan kodin sopivan asutun näköisenä, joten pientä hommaa riittää edelleen. Samoin isossa pihamaassa riittää puuhaa vuoden ympäri. Kun on valinnut tällaisen elämäntavan, sitä jatketaan, kunnes rollaattorista käsin ei enää pääse kipuamaan traktoriin lumitöitä tekemään, vasara ei pysy kädessä tai kasvimaalta ei enää nousta omin avuin ylös. Tai kun klapeja ei saa kannettua sisälle enää yksi kerrallaankaan. Tai kun muisti alkaa pätkiä niin, että ihmettelee, kuka tuntematon siinä vieressä oikein nukkuu.
Harvemmin sitä asutaan samassa talossa kehdosta hautaan asti. Tosiasia on, että iän karttuessa ja viimeistään eläkeiässä jokainen joutuu aika ajoin pohtimaan omia asumisvaihtoehtojaan. Itse toivottavasti kannan vielä pitkään puut omin avuin sisälle ja kellahdan päivän puuhailujen päätteeksi omalle kotisohvalle kaksi koiraa kainalossa. Ja mielellään muistaen, kuka siellä keittiössä kolistelee.
Kirjoittaja on näyttelijä ja ohjaaja Karjalohjalta.
