Notkoloiden koti, 1940-luvun vanha puutalo, on päivittynyt Veijon sairauden myötä lähes esteettömäksi. Korjausten ansiosta omassa kodissa voi asua, vaikka elämäntilanne muuttuu.
Kuusi porrasta, melko korkea askelväli. Sellainen on sisäänkäynti Notkoloiden kotiin Helsingin Marttilassa. Viisi vuotta sitten Veijo Notkolan, 69, jalat kieltäytyivät enää nousemasta portaita. Lihaksia rappeuttava lihastulehdussairaus eteni. Silloin rappusten viereen asennettiin hissi. Se oli vanhan talon korkean kivijalan vuoksi ainoa vaihtoehto, sillä luiskasta olisi tullut liian jyrkkä.
”Emme taloa ostaessamme kiinnittäneet huomiota korkeaan kivijalkaan tai ajatelleet, että sillä olisi väliä”, sanoo vaimo Irma-Leena Notkola.
Ollaan rauhallisella omakotikadulla Helsingissä. Läheisillä teillä jyskyttävät kaivinkoneet Raide-Jokeria ja paikallisen vesijohtoverkoston uusimista, mutta tänne melu ei kantaudu. Ainoa ääni on portaiden vieressä surraava hissi, joka nostaa rollaattorin kanssa liikkuvan Veijo Notkolan kotiovelle.
”Ilman hissiä en pääse kotiin”, sanoo talossa 22 vuotta asunut Veijo.
Yläkerta ja kellari tavoittamattomissa
Pariskunnan ostaessa talon Veijon sairaudesta ei vielä ollut tietoa. Vuonna 1942 rakennettu talo on niin kutsuttu invaliditalo, talvi- ja jatkosodassa vammautuneille sotilaille ja heidän perheilleen tehty. Samanlaisia on koko kadun mitalta. Sodan jälkeen sinne muuttaneilta
miehiltä puuttui ainakin yksi raaja, kertovat kylän historiaa tuntevat.
Talojen suunnittelussa miesten haavoittuminen ei kuitenkaan näkynyt. Yläkertaan ja kellariin vievät jyrkät raput. Kellariin sijoittuvat usein pesutilat ja sauna, samoin kaikki talotekniikka. Haastavia kohtia liikuntarajoitteiselle.
Notkoloiden arki rullaa kuitenkin kohtuullisesti, vaikka Veijon sairaus, inkluusiokappalemyosiitti, on viime vuosina edennyt.
”Sairaus vaikuttaa nyt jo kaikkeen. Jaloista väheni ensin voima, nyt myös käsistä. Pukeutuminen ja ylösnousu ovat vaikeita”, Veijo sanoo.
Ylösnousu onnistuu vain käsiä apuna käyttäen. Välillä hän on istunut pääosin rullatuolissa.
”Yläkerrassa tai kellarissa en ole käynyt vuosiin”, Veijo sanoo. ”Se on hankalaa talon huollon kannalta. Irma-Leena joutuu ottamaan kuvan, jos hänelle tulee eteen vaikea kohta esimerkiksi maalämpöön liittyen.”
Hissit ja leveät oviaukot tärkeitä
Arkea helpottaa laajennusosa, jonka perhe rakennutti heti muuttaessaan taloon. Tuolloin uusittiin monia kohtia, jotka ovat sairauden edetessä osoittautuneet arkea helpottaviksi ratkaisuiksi.
Ulko-ovi on nyt alkuperäistä leveämpi, metrin levyinen. Se aukeaa reilun kokoiseen eteiseen, jossa mahtuu hyvin kääntymään myös pyörätuolilla. Kynnyksen korkeutta loiventaa luiska. Eteisestä avautuu näkymä korkeaan, valoisaan olohuoneeseen. Se on kolme askelmaa vanhaa osaa alempana.
Kun Veijon kulku olohuoneeseen vaikeutui, madalsi kaupungin vammaispalvelu ensin porrasvälejä niin, että kahden rapun tilalle tuli kolme. Kun se ei enää auttanut, oli kaupunki valmis asennuttamaan rappusten tilalle lavahissin.
Laitosmaisen lavahissin asentaminen asunnon näkyvimmälle paikalle kuitenkin mietitytti, ja sen sijaan päädyttiin flexstep-hissiportaaseen. Taloon ensimmäistä kertaa tuleva ei hissiä edes huomaa, niin hyvin se istuu ympäristöönsä. Hissiporras oli lavahissiä kalliimpi, ja erotus jäi itse maksettavaksi. Se oli kuitenkin sen arvoinen. Hissi on jatkuvasti käytössä ja koko ajan silmissä, keskeisellä paikalla asunnossa.
”Hissit ovat kaikkein tärkeimmät apukeinot talossa. Niiden sisäisen olemuksen ymmärtäminen vaatii tietämystä – toisin sanoen ruuvimeisseliä ja rasvaa silloin tällöin”, Veijo sanoo.
Olennaista on myös tarpeeksi suuri kylpyhuone ja wc. Kylpyhuone oli laajennusosassa jo valmiiksi sen kokoinen, että sisään pääsi rollaattorilla. Saunasta poistettiin alimmainen laude ja muut lauteet kääntyvät ylös, jotta rollaattori mahtuu sisään. Puilla lämpiävä kiuas on
saunan alaosaa lämmittävää mallia.
Vanhalla puolella olevaan vessaan vaihdettiin inva-pesuallas. Sen alle saa työnnettyä rollaattorin tai pyörätuolin sekä otettua kiinni altaan etureunan nojasta. WC-pönttöön on toistaiseksi tarvittu vain käsinojallinen korotusosa.
Korkeimpien kynnysten kohdalle on kiinnitetty ylimääräinen lauta poistamaan korkeuseroa.
”Sänky on hieman tavallista korkeampi, jotta pääsen ylös”, Veijo kertoo muista muutoksista. Vaikka makuuhuone on kapeahko, on sängyn edessä kuitenkin kylliksi tilaa rollaattorille.
Alkuperäisessäkin 1940-luvun talossa olisi pärjännyt sairauden kanssa jotenkuten, vaikka huoneet ovatkin pienempiä ja kulkeminen ahtaampaa. Vessaa olisi pitänyt laajentaa vanhan olohuoneen puolelle, jotta sinne olisi mahtunut myös suihku.
Yksin asumisen mahdottomuus
Kun apulaitteiden tarve kasvaa, voivat sähköovet tulla ajankohtaisiksi, tuumii pariskunta. Luiskat pitäisi myös vaihtaa kiinteisiin, jotta ne ovat turvallisia pyörätuolilla.
Yksin asuminen tuntuu Veijosta ajatuksena mahdottomalta. Esimerkiksi keittiössä puuhailu on vaikeaa, sillä kaiken tarvittavan pitää olla käden ulottuvilla. Kaapeista hän pystyy käyttämään vain pientä osaa. Esimerkiksi astianpesukone pitäisi vaihtaa korkeammalla olevaan malliin.
”Jos pudotan jotain, en saa sitä nostettua. Tai jos kaadun, makaisin maassa ties kuinka kauan, sillä en pääse ylös. Turvallisuuden kannalta en haluaisi asua yksin. Ilman kokoaikaista avustajaa en pärjäisi millään”, Veijo miettii ja katsoo veitikkamaisesti vaimoaan.
Olohuoneen ikkunoista näkyvät vuosikymmeniä vanhat omenapuut ja iäkäs hopeakuusi. Ruokapöydän ääressä on Veijon rollaattorille sopiva aukko. Seinällä on paljon afrikkalaisia esineitä. Ne ovat muistoja vuosilta, jolloin Veijo kävi usein Afrikassa. Väestötieteen professorin ja tutkijan työhön kuuluivat aineistonkeruumatkat etenkin Namibiaan. Nyt matkat ulottuvat etupäässä kesämökille Kymenlaaksoon. Mökillekin on asennettu luiskat ja ulkosaunaan pääsee rollaattorilla.
Ennakoi esteettömyyttä
Tiesitkö, että kymmenen vuoden päästä yli neljäsosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita?
Suomalaiset elävät yhä pidempään, ja 85-vuotiaiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavien 20 vuoden aikana. Tämä vaikuttaa asumiseen: ikääntyneille sopivia asuntoja tarvitaan jatkossa yhä enemmän. Kansallinen tavoite nimittäin on, että kotona voisi asua mahdollisimman pitkään ja saada tarvitsemansa palvelut sinne.
Tällä hetkellä vain 15 prosenttia Suomen asunnoista on esteettömiä. Väestön
ikääntyessä tarvitsemme pian miljoona esteetöntä kotia niin kerros- kuin omakotitaloihinkin.
Asuntokanta muuttuu hitaasti, ja siksi valtio haluaa ryhtyä ennakoiviin toimiin ajoissa. Se tarkoittaa ikääntyneiden tarpeiden huomioimista sekä uusia asuntoja rakennettaessa että nykyisiä korjattaessa. Ympäristöministeriössä
on käynnistynyt kolmivuotinen ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelma
parantamaan ikääntyneiden asumisoloja.
TÄRKEÄ ROOLI ON myös ikääntyvien asukkaiden omalla aktiivisuudella korjaustoimenpiteitä suunnitellessa tai vaatiessa.
Ikääntymisen aiheuttamia muutostarpeita voi huomioida remontoidessa
hyvissä ajoin, mieluiten jo silloin, kun on täyttänyt 50 vuotta.
Ennakoivan suunnittelun avulla remontoiminen tulee myös halvemmaksi. Esimerkiksi lattiapintoja uusiessa on helpompaa poistaa mahdolliset huoneiden väliset tasoerot ja kynnykset kuin jälkikäteen, tai keittiötä uudistaessa laskea keittiökaappeja hieman alemmas. Myös kylpyhuoneremonttia suunnitellessa voi miettiä, onko kylpyhuone tarpeeksi helposti saavutettavissa eli oikeassa kerroksessa ja onko siellä riittävästi tilaa ja apuvälineitä.
Ilman suuria remonttejakin voi pienillä teoilla parantaa asunnon turvallisuutta. Turvallisessa asunnossa kaiteita ja tukia on riittävästi, portaiden lisäksi esimerkiksi vessassa ja kylpyhuoneessa. Suihkussa voi olla myös suihkutuoli. Valaistus on hyvä ja ulottuu joka paikkaan. Eteisessä on penkki istahtamista varten.
Asunnossa ei ole liukkaita lattiapintoja tai kompastumisvaaraa aiheuttavia matonkulmia. Mattojen alla voi olla liukuestematot ja portaissa liukuestetarrat. Keittiön käyttötavaroita ei tarvitse kurotella ylähyllyiltä. Liian raskaan ulko-oven avaamista voidaan helpottaa säätämällä ovensulkimen vastusta tai asentamalla sähköinen avausmekanismi. Esteettömyystarpeet eivät rajoitu pelkästään sisätiloihin, vaan ulko-ovelle pitäisi päästä kulkemaan pyörällisen apuvälineen kanssa luiskaa pitkin. Jos sellaista ei ole mahdollista toteuttaa, tasonostin on yksi vaihtoehto. Myös riiriittävän kokoinen tasanne sisäänkäynnin edustalla on tärkeä.
Kaikkia asuntoja ei ole helppoa saada esteettömiksi. Kerrostaloissa hissittömyys voi koitua esteeksi iäkkäälle asujalle. Hissit tulivat pakollisiksi yli kolmekerroksisiin kerrostaloihin vasta vuonna 1994. Vuonna 2005 hissimääräys laajeni koskemaan myös kaikkia kolmekerroksisia rakennuksia. Hissin rakentamiseen on kuitenkin haettavissa avustuksia. On arvioitu, että hissi mahdollistaa asumisen omassa kodissa 6–8 vuotta pidempään kuin jos hissiä ei olisi.
Esteettömyysasioita on hyvä pohtia myös muuttojen yhteydessä, vaikka aihe ei vielä sillä hetkellä olisikaan ajankohtainen.
