Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä uskoo kaupunkikyliin, joissa asutaan oman heimon kesken pientaloissa.
Kimmo Rönkä on lakaissut pihatiensä kiveyksen putipuhtaaksi lumesta. Ja siinä sivussa paritalon toisessa puolikkaassa asuvan 87-vuotiaan isänsäkin kulkuväylän.
”Lumityöt ovat yksi suurimmista syistä siihen, että vanhukset muuttavat pois pientaloista”, Kimmo arvelee. Hänen taloudessaan asia on ratkaistu ylisukupolvisuudella eli kolmen sukupolven rinnakkaiselolla. Tulevaisuudessa asiassa voisivat auttaa robotit.
”Robottiruohonleikkurit ja -imurit eivät ole enää scifiä, vaan arkea. Toivon, että meidän pihalla porskuttaa kymmenen vuoden sisällä myös harjausrobotti, joka pitää väylän koko ajan puhtaana lumesta. Silloin kävely olisi turvallista kaikilla keleillä.”
Kimmo Rönkä miettii tällaisia asioita paitsi oman arkensa kannalta, myös työkseen, hän on nimittäin tulevaisuuden asumisen asiantuntija. Konsulttitoimisto on ensimmäisen kerroksen työhuoneessa – onneksi kodista löytyy tilaa. Siitä päästäänkin yhteen Kimmon lempiaiheista, asumisen joustavuuteen.
”Omakotitalo tarjoaa väljyyttä ja kimmoisuutta”, hän kuvailee. Omakotiasumisessa on joustovaraa harrastamiseen, yrittäjyyteen, perheen kasvamiseen, ikääntymiseen, pariutumiseen tai vaikka eroamiseen, jos toinen aikuisista voi asua sivuasunnossa eri puolella taloa.
Kimmo Rönkä siteeraakin pientaloarkkitehtuurin uranuurtajaa, nykyään 88-vuotiasta Olli Lehtovuorta, joka on sanonut, että yli sataneliöiset pientaloasunnot pitäisi olla aina jaettavissa niin, että talossa olisi myös sivuasunto. Se voi toimia työhuoneena, itsenäistyvän nuoren asuntona tai ikääntyvän urbaanina mummonmökkinä, jossa voi asua itsenäisesti, mutta silti apu on lähellä.
Ankkurina suvulle
Ylipäätään Kimmo Rönkä painottaa hyvän suunnittelun merkitystä, niin taloissa kuin kaavoituksessakin. Pientalossa muunneltavuutta lisää sivuasunnon lisäksi esimerkiksi kylpyhuoneiden määrä.
”Kuulostaa tuhlailevalta, mutta asumisen ja kotirauhan kannalta kannattaisi olla tarpeeksi vessoja ja kylpyhuoneita. Suomessa tämä on aliymmärretty verrattuna ulkomaihin. Tässä talossa on kaikissa kolmessa kerroksessa oma vessa ja kylpyhuone. Ratkaisu toimii muuten hyvin myös koronakaranteenissa, mahdollinen sairastunut voi olla eristyksissä.”
Talossa on lisäksi soittohuone, jonne jo aikuistuneen muusikkopojan oli hyvä tulla soittamaan, kun korona sulki Sibelius-Akatemian. Perheen kaksi vanhinta poikaa ovat piipahdelleet asumassa kotona myös tultuaan opiskelijavaihdosta ulkomailta takaisin Suomeen etsimään asuntoa. Kimmo onkin päättänyt vaimonsa kanssa olla suvun ”ankkuri”.
”Monet vaihtavat isosta talosta kerrostaloon, kun lapset kasvavat ja muuttavat pois. Me pysymme tässä turvasatamana tuleville sukupolville ja suvun keskuspaikkana. Juuri tällainen pelivara on perhekeskeisen ihmisen syy asua pientalossa.”
Sukupolvet yhdessä
Rönkien paritalo on malliesimerkki sukupolvien yhteiselosta. Kun taloa suunniteltiin 1990-luvun lopussa, Kimmo Röngän eläkkeelle jääneet vanhemmat päättivät muuttaa Mikkelistä Helsinkiin lähemmäksi jälkipolvia. Mummon naapurissa keittämät iltapäiväkahvit olivat luksusta alakouluikäisille pojille, ja ukki oli apukuskina lasten harrastuksiin.
Nyt avun suunta on kääntynyt toisinpäin. Kimmon äiti menehtyi pari vuotta sitten, isä asuu edelleen kotona. Häntä autetaan hakemalla aamun lehti, tekemällä ruokaa ja kuljettamalla asioille.
”Vanhempani ovat voineet elää itsenäistä elämää meistä riippumatta, mutta nyt kun tukea tarvitaan, ollaan auttamassa. Jos kaikki ikäihmiset muuttaisivat palvelutaloihin, ei kuntatalous kestäisi sitä. Siksi on syntynyt ylisukupolvisia ratkaisuja, joista meidän talo on yksi esimerkki. Pientalossa tällainen on helpompi järjestää kuin kerrostalossa, joten olisi luontevaa, että ylisukupolvisuus yleistyisi pientaloympäristössä.”
Avun lisäksi suuri merkitys on esteettömyydellä. Kimmo Rönkä työskenteli talon rakentamisen aikaan esteettömyyden parissa, joten hän ei voinut omassa talossaan tehdä toisin kuin puhui. Siksi paritalon molemmilla puolilla on maan tasalla 60 neliön esteettömyyskerros. Hissille ja luiskalle jätettiin varaus.
”Pientalossa ainakin osa taloa pitäisi olla esteetöntä, vähintään suihku, keittiö, olohuone ja yksi makuuhuone, jotta vanhana ei tarvitse siirtää sänkyä olohuoneeseen. Tolkulliseen elämään kuuluu arvokkuus”, Kimmo miettii.
Kauhea rakennusprojekti
Tämä parikymmentä vuotta vanha, arkkitehti Hannu Penttilän moderniksi rintamamiestaloksi suunnittelema talo on määrittänyt Kimmo Röngän elämää paljon muutenkin. Ensin voisi luulla, että mies vitsailee, mutta taitaa hän olla aika tosissaan sanoessaan seuraavaa:
”Omakotitalon rakennuttaminen oli niin kauhea projekti, että se teki tavallaan minusta tulevaisuuden asumisen asiantuntijan. Löysin itseni 2000-luvun alussa Taideteollisen korkeakoulun Future Home -instituutista kehittämässä juuri tulevaisuuden kotia. Ei kenenkään pitäisi hukata elämäänsä rakentamiseen.”
Mielipidettään hän perustelee esimerkiksi rakentamisesta aiheutuvalla työmäärällä ja sen vaikutuksella parisuhteisiin.
”Jos on kokemusta asumisesta, paksu lompakko ja tietää mitä haluaa, voi omakotirakentaminen olla hyvä juttu. Mutta mekin oltiin nuoria, asuttu pitkään pienessä kerrostaloasunnossa, eikä tiedetty paljoa omakotiasumisesta.”
Kimmo Röngän mielestä taloja pitäisi rakentaa ammattilaisten, niiden jotka sen osaavat. Tulevaisuudenvisio voisi olla vaikkapa tällainen: Yksi taho omistaa saman kadun varrelta tontin, johon saa rakentaa 6–10 asuntoa. Tämä pieni kaupunkikylä vuokrataan samanhenkiselle yhteisölle, eräänlaiselle heimolle. Toinen vaihtoehto porukalle olisi ryhmärakennuttaa pientalot yhdessä. Yhteisö valitsee asukkaansa, joissa on eri alojen ihmisiä, jotka osaavat ratkaista omakotiasumisen haasteet yhdessä. Talkoot ovat mukava lisä, mutta pääasiassa talojen kiinteistöhuolto hoidetaan kuukausimaksullisella omakoti-isännöitsijällä. Isännöintitoimiston käyttö ei tule liian kalliiksi, sillä se osaa tarjota juuri sopivaa ylläpito- ja korjaustyötä tekoälyä hyödyntävän oppimisen ansiosta.
Ajatus tämänkaltaisista kaupunkikylistä voi vielä kuulostaa kauaskantoiselta, mutta Kimmo Rönkä uskoo asiaansa niin, että on jopa miettinyt, lähtisikö kehittämään tällaisen uudenlaisen kaupunkikylän konseptia. Hän pitää nykyistä tonttipolitiikkaa vanhanaikaisena ja kynnystä omakotiasumiseen liian suurena, erityisesti talojen rakenteellisia vikoja ja vastuukysymyksiä.
Pientaloyhteisö ja omakotiasumisen ”palvelointi” olisi vastaus moneen ongelmaan, ja hyvä sauma monelle kunnalle houkutella asukkaita. Lohjan asuntomessuilla asunto-osuuskuntamuotoista asumista pilotoidaankin jo tänä kesänä, ja Kimmo Rönkä uskoo mallin yleistyvän jatkossa.
Nyt palvelua ei ole vielä tarjolla, ja Kimmo jatkaa pihateiden harjausta lumesta. Talvi herättää hänessä intohimoja niin kuin moni muukin asumiseen liittyvä asia. Hän peräänkuuluttaa, että asuinalueiden suunnittelun pitäisi ehdottomasti lähteä talvesta, nyt se lähtee kesästä.
”Talven turva ja toimivuus on kesän riemu. Lumenkasausalueet voivat olla kesällä muussa käytössä, vaikkapa koripallokenttänä. Pientalokin pitäisi sijoittaa tontille niin, että siinä olisi mahdollisimman vähän lumitöitä, esimerkiksi siihen voisi olla käynti suoraan kadulta.”
