Määräykset ja säädökset

Asbestin uuskäyttö kiellettiin Suomessa vuonna 1993 ja EU:n alueella vuonna 2005. Rakennusmateriaaliin sidottuna asbesti ei kuitenkaan aiheuta vaaraa terveydelle. Remonttikohteissa vahingoittumaton asbestimateriaali saatetaan siis edelleen jättää purkamatta.

Asbestia on käytetty eniten rakennusmateriaaleissa. Sitä on käytetty muun muassa katolla ja seinissä asbestisementtilevyinä, pintarakenteissa ruiskutettuna pinnoitteena akustiikan parantamiseen tai palonsuojaksi, palonsuojana puhtaina asbestilevyinä ja pinnoitemassoissa, putkistoissa asbestipahvina, asbestinauhana ja eristysmassana, kattiloissa eristysmassana, sähkölaitteissa mm. mittaritaulujen taustalevyissä, kaakeliuunien muuraussementissä ja liitossaumoissa, lattialistoissa ja -laatoissa muovin lisäaineena, kaakeleiden, laattojen ja listojen kiinnitys ja saumausmassoissa.

Erityisesti 1960- ja 1970-luvilla suuri osa rakentajista altistui työssään asbestille. Vaikka uuden asbestimateriaalin käyttö on kielletty, poisto-, purku-, huolto- ja kunnossapitotyössä asbestialtistumisongelmat ovat edelleen olemassa. Asbestipitoisia rakennusmateriaaleja purettaessa ja työstettäessä asbestikuituja vapautuu ilmaan, josta ne hengityksen mukana joutuvat keuhkoihin. Altistuminen tarkoittaa siis asbestikuitujen joutumista keuhkoihin.

Asbestin vaikutukset terveyteen tulevat esiin vasta 10-30 vuoden kuluttua altistumisen alkamisesta, joskus jopa myöhemmin. Asbestille altistuneiden ammattitauteja ovat keuhko- tai keuhkopussin ja vatsakalvon syöpä, asbestoosi eli pölykeuhkosairaus ja keuhkopussin paksuuntuma.

Rakennuttajan tai muun, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, johon voi sisältyä asbestipurkutyötä, on huolehdittava asbestikartoituksen tekemisestä. Asbestikartoituksen tekijältä edellytetään riittävää perehtyneisyyttä asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen sekä suunnitellun kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämää ammatillista osaamista. Asbestikartoitus on dokumentoitava ja se on luovutettava asbestipurkutyöhön ryhtyvän työnantajan tai itsenäisen työnsuorittajan käyttöön. Kartoituksessa on paikallistettava purettavassa kohteessa oleva asbesti, selvitettävä asbestin ja sitä sisältävien materiaalien laatu ja määrä ja selvitettävä rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys niitä käsiteltäessä tai purettaessa.

Asbestipurkutyötä saa tehdä henkilö tai yritys, joka on saanut siihen luvan. Lupaa ei kuitenkaan tarvita

• asbestikartoitukseen ja muuhun näytteiden ottoon.
• lyhytkestoisiin huoltotöihin, joiden yhteydessä ei käsitellä murenevia asbestimateriaaleja
• hyvässä kunnossa olevien asbestia sisältävien materiaalien kapselointiin tai päällystämiseen

Kiukaan takana olevan palosuojalevyn poistaminen katsotaan olevan lyhytkestoinen työ, ja levyn voi poistaa ilman luvanvaraisia purkutoimia. Edellytyksenä on, että levy on ehjä. Purun yhteydessä tehtävät poraustyöt ruuvien poistamiseksi voidaan myös suorittaa, jos ruuveja on alle kymmenen. Kaikessa asbestipurkuun liittyvässä työssä on huolehdittava riittävästä asbestin kohdepoistosta ja suojautumisesta hengityssuojaimin. Asbestilevy tulee toimittaa asianmukaisesti kaatopaikalle.

Asbestilainsäädäntö tiukkeni vuoden 2016 alusta. Laki (684/2015) eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista ja valtioneuvoston asetus (798/2015) asbestityön turvallisuudesta astui voimaan 1.1.2016. Asbestisementtituotteiden käsittely kuten asbestipitoisten seinä- ja kattolevyjen purku ulkotiloissa on jatkossa asbestipurkutyöluvan edellyttämää työtä.

Asbestipurkutyöntekijän pätevyysvaatimuksena on ammattitutkinto tai sen soveltuva osa. Uuden lain mukaan lupaviranomainen pitää rekisteriä asbestipurkutyöluvista ja pätevistä työntekijöistä. Työntekijän kohdalla asbestityön suorittaminen siis edellyttää rekisteröitymistä. Lupaviranomaisena toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue. Tietoja rekisteristä saa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta, puh. 0295 018 450.

Laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista

Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta

Tietoa asbestista rakentamisalalla

Asbestipurkutyöluparekisteri

Energiatodistus vaaditaan olemassa olevilta asuinrakennuksilta myynnin ja vuokrauksen yhteydessä. Uudisrakentamisessa energiatodistus vaaditaan aina. Energiatodistusta ei vaadita vapaa-ajan asunnoilta tai alle 50 m2 rakennuksilta. Tietyissä tapauksissa energiatodistukseen voidaan soveltaa kevennettyä menettelyä.

Energiatodistus kertoo rakennuksen energialuokan A-G. H-luokka on käytössä kevennetyssä menettelyssä. Energialuokitus perustuu rakennuksen E-lukuun, joka koostuu rakennuksen laskennallisesta vuotuisesta ostoenergiankulutuksesta painotettuna eri energiamuotojen kertoimilla. Rakennuksen ostoenergian kulutuksella tarkoitetaan energiaa, joka hankitaan rakennukseen esimerkiksi sähköverkosta, kaukolämpöverkosta, kaukojäähdytysverkosta ja uusiutuvan tai fossiilisen polttoaineen sisältämänä energiana.

Energiatodistuksen saa antaa energiatodistuksen laadintaan pätevyyden saanut henkilö. Pätevyystasoja on kaksi: perustason energiatodistuksen laatijan pätevyys ja ylemmän tason energiatodistuslaatijan pätevyys. Ylemmän tason pätevyys vaaditaan mm. silloin, jos rakennus on jäähdytetty. 

Täältä löydät pätevät energiatodistuksen laatijat.

Energiatodistuksen laatijan tulee toimittaa laadittu energiatodistus ARA Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle.

Energiatodistuksen teettäminen kannattaa aina kilpailuttaa.

Energiatodistus voidaan laatia eräissä tapauksissa valmiin lomakkeen avulla niin kutsutun kevennetyn menettelyn kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että todistuksen laatijan itse ei tarvitse tulla paikan päälle eikä talolle tarvitse määritellä energialuokkaa. Kevennetty menettely on mahdollista esimeriksi lähisukulaisten välisessä myynnissä tai silloin, jos kohdetta ei esitellä tai siitä ilmoiteta julkisesti. Kevennetty menettely on myös mahdollista, jos talon arvo on vähäinen. Vähäisen arvona pidetään tilannetta, jossa myyntihinta on alle 50 000 euroa.

Laki rakennuksen energiatodistuksesta pohjautuu Euroopan parlamentin ja neuvoston rakennusten energiatehokkuus-direktiiviin, joiden tavoitteena on rakennusten energiatehokkuuden parantaminen sekä ilmaston ja ympäristön suojelu. EU:ssa on parhaillaan käynnissä energiatehokkuusdirektiivin uudistus (2022).

Energiatodistus on voimassa kymmenen vuotta laatimishetkestä. 

Omakotiliitto toteutti vuonna 2014 kansalaisaloitteen energiatodistusta koskevan lain muuttamiseksi. Erityisen epäoikeuden mukainen oli sähkön energiamuotokerroin 1,7, joka johti sähkölämmitteisen talon osalta huonompaan energialuokkaan kun verrataan rakennusominaisuuksiltaan vastaavaan, mutta muulla tavoin lämmitettyyn taloon. Kansalaisaloitteen seurauksena energiatodistusten hinnoittelu kääntyi laskuun alkuperäisestä suunnitellusta tasosta (700-1400 euroa). 

Energiamuotokertoimien muutos, jossa epäkohtaa sähkön osalta on korjattu, astui voimaan 1.1.2018. Energiamuotokertoimet ovat seuraavat: 1) sähkö 1,20; 2) kaukolämpö 0,50; 3) kaukojäähdytys 0,28; 4) fossiiliset polttoaineet 1,00; 5) rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,50. 

Ennen vuotta 2018 ja vuodesta 2018 eteenpäin olevat energiatodistuksen siis eroavat energialuokkien laskentaperusteiden osalta. Kun vanhoja energiatodistuksia uusitaan vuonna 2018 voimaan tulleiden säännösten mukaiseksi, voi rakennuksen energialuokka muuttua, vaikka kiinteistöön ei olisi tehty muutoksia.

Energiatodistusrekisteri

Energiatodistusneuvonta

Laki rakennuksen energiatodistuksesta

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta

Valtioneuvoston asetusrakennuksen energiatodistuksen laatijan pätevyydestä ja kevennetyn energiatodistusmenettelyn edellytyksistä

Isännöitsijän on pyynnöstä annettava osakehuoneistoa koskeva isännöitsijäntodistus. Jollei yhtiöllä ole isännöitsijää tai tämä on esteellinen, velvollisuus antaa todistus on hallituksen puheenjohtajalla. Todistuksen voivat saada:

• osakehuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistaja;
• osakkeita panttauksen nojalla hallussaan pitävä; sekä
• välitysliike, jolla on voimassa oleva osakkeiden välitystä koskeva myyntitoimeksianto tai osakehuoneiston vuokralle antamista koskeva toimeksianto.

Isännöitsijätodistuksen antamisesta ja sisällöstä pääpiirteittäin säädetään Asunto-osakeyhtiölaissa. Tarkempi sisältö säädetään Valtioneuvoston asetuksessa. Alla on kuvattu asetuksessa määrätty isännöitsijätodistuksen sisältö. Isännöitsijätodistuksen voi myös tehdä valmiille maksulliselle lomakkeelle Rakennustiedon Sopimuslomake.net -palvelussa. Palvelussa voi tarkastella luonnosta sopimuslomakkeesta veloituksetta.

Kiinteistötiedot

• yhtiön nimi, yritys- ja yhteisötunnus ja rekisteröintipäivä;
• kiinteistön sijaintipaikan osoite;
• yhtiöjärjestyksen mukaiset osakkeiden numerot ja lukumäärä sekä osakehuoneiston tunnus ja mahdollinen muu osakehuoneiston yksilöimiseksi tarpeellinen sijaintitieto;
• isännöitsijän ja, jos isännöitsijä on yhteisö, päävastuullisen isännöitsijän, tai jollei yhtiöllä ole isännöitsijää, hallituksen puheenjohtajan nimi ja osoite.

• yhtiön hallitseman kiinteistön tai kiinteistöjen kiinteistötunnukset ja pinta-alat;
• kiinteistön hallinnan peruste ja hallintaan mahdollisesti liittyvä lunastusoikeus;
• jos yhtiö hallitsee kiinteistöä vuokrasopimuksen nojalla, on mainittava myös vuokranantaja, vuokrasuhteen päättymisaika, vuosivuokran määrä ja tarkistusperuste sekä mahdollinen yhtiön tai osakkeenomistajan lunastusoikeus ja tieto lunastusoikeuden käyttämisestä sekä osakehuoneistojen erilainen vastuu vuokran maksamisesta;
• yhtiön rakennusten lukumäärä, käyttöönottovuosi, talotyyppi, pääasiallinen rakennusaine, kattotyyppi, kate, lämmitys-, jäähdytys-, ilmanvaihto- ja tietoliikennejärjestelmät ja tieto rakennuksessa olevista hisseistä;
• rakennuksen tai rakennusten kerrosala, tilavuus sekä kerrosten ja porrashuoneiden lukumäärä;
• jos kiinteistön tai rakennuksen hallinta perustuu yhteisomistukseen, on mainittava myös muut yhteisomistajat ja näiden omistusosuudet sekä yhteisomistuksen ehdot ja tiedot hallinnanjakosopimuksen rekisteröinnistä;
• osakehuoneistojen lukumäärä ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala sekä yhtiön osakkeiden lukumäärä jaoteltuna asuinosakehuoneistojen ja muiden osakehuoneistojen hallintaan oikeuttaviin osakkeisiin;
• yhtiön pysyvässä hallinnassa olevat huoneistot ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala sekä yhtiön pysyvässä hallinnassa olevien autopaikkojen tyypit ja lukumäärä ja muut osakkeenomistajien käytössä olevat tilat;
• hallituksen  tekemä selvitys tarpeesta sellaiseen yhtiön rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapitoon yhtiökokousta seuraavan viiden vuoden aikana, joka vaikuttaa olennaisesti osakehuoneiston käyttämiseen, yhtiövastikkeeseen tai muihin osakehuoneiston käytöstä aiheutuviin kustannuksiin;
• maininta siitä, onko yhtiöllä yhtiökokouksen hyväksymä suunnitelma rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapidosta ja uudistamisesta, ja mahdollisen suunnitelman pääasiallinen sisältö;
• maininta yhtiössä suoritetuista kuntoarvioista ja –tutkimuksista ja sellaisista muista yhtiöllä olevista yhtiön kiinteistöä ja rakennuksia koskevista selvityksistä ja tiedoista, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti osakehuoneistojen käyttöön tai käyttökustannuksiin;
• sellaiset yhtiön päättämät tai hallituksen ehdottamat korjaukset ja muutokset ja yhtiökokouksen jälkeen ilmenneet korjaustarpeet, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti osakehuoneistojen käyttöön tai käyttökustannuksiin;
• selvitys yhtiön kiinteistöllä tai rakennuksessa suoritetuista kunnossapito- ja muutostöistä sekä niiden valmistumisajankohdista. 

• yhtiön nostamien lainojen määrä eriteltynä lainoittain ja siten, että erittelystä selviää, mihin hankkeeseen tai tarkoitukseen laina on tarkoitettu ja maininta siitä, voiko osakas maksaa osuutensa lainasta pois, sekä yhtiön päättämistä nostamatta olevista lainoista samat tiedot ja arvio siitä, milloin laina nostetaan;
• yhtiöjärjestyksen mukaiset yhtiövastikkeen määräämisen perusteet ja tieto siitä, kuka määrää vastikkeen suuruuden ja maksutavan sekä vastikkeiden suuruus;
• maininta siitä, onko yhtiö hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi;
• tiedot yhtiön omaisuuden vakuuttamisesta.

Isännöitsijäntodistukseen on liitettävä viimeksi laadittu ja vahvistettu tilinpäätös, toimintakertomus, talousarvio ja, jos yhtiössä on oltava tilintarkastaja tai toiminnantarkastaja, yhtiölle annettu tilintarkastuskertomus ja toiminnantarkastuskertomus, sekä pyydettäessä yhtiöjärjestys.

Tiedot on annettava isännöitsijäntodistuksen päiväyksen ajankohtana yhtiön käytettävissä olevien tietojen perusteella. Isännöitsijäntodistuksen tilaajan pyynnöstä tiedot osaketta koskevasta lainaosuudesta voidaan kuitenkin antaa isännöitsijäntodistuksesta ilmenevän sellaisen muun ajankohdan tietojen perusteella, joka on viimeksi päättyneen tilikauden jälkeen. Isännöitsijätodistuksessa ilmoitettujen Osakehuoneistossa tehtyjen kunnossapito- ja muutostöiden osalta todistuksessa on mainittava, mistä ajankohdasta lähtien yhtiön tiedossa olevia töitä todistus koskee.

• tiedot yhtiön kiinteistönhoidosta ja isännöinnistä;
• tieto yhtiön osakekirjojen painamisesta;
• tieto yhtiön kyseessä olevalle rakennukselle laaditusta energiatodistuksesta tai sen puuttumisesta;
• tiedot osakeantivaltuutuksesta ja optio- tai muiden erityisen oikeuden osakkeisiin tuottavan oikeuden antamista koskevasta valtuutuksesta;
• maininta kanteesta yhtiöjärjestyksen kohtuuttomuuteen johtavan määräyksen muuttamiseksi ja kanteessa tarkoitetusta yhtiöjärjestyksen kohdasta;
• tiedot sellaisista yhtiön tiedossa olevista muista seikoista, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti yhtiön taloudelliseen tilaan tai sen toimintaan taikka osakehuoneiston käyttämiseen tai käyttökustannuksiin.

Valtioneuvoston asetus osakehuoneistojen pinta-alan mittaustavasta ja isännöitsijäntodistuksesta

Asunto-osakeyhtiölaki

Isännöitsijätodistuksessa tulee olla maininta yhtiön tiedossa olevista asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 7 §:ssä tarkoitetuista kunnossapitotöistä ja 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetuista muutostöistä ja töitä koskevien ilmoitusten päivämäärät sekä vastaavat tiedot sellaisista yhtiön kunnossapito- ja muutostöistä, jotka koskevat osakehuoneiston sisäosia;

Asunto-osakeyhtiölaissa luvussa 4 ja 5 säädetään osakkaan teettämistä kunnossapito- ja muutostöistä ja niihin liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta muille osakkeenomistajille.

Hallituksen tai isännöitsijän on annettava viipymättä tieto ilmoituksesta sellaiselle toiselle osakkeenomistajalle, jonka osakehuoneistoon tai sen käyttämiseen kunnossapitotyö voi vaikuttaa. Ilmoituksessa on oltava sellaiset tiedot, joiden perusteella yhtiö tai toinen osakkeenomistaja voi arvioida, noudatetaanko kunnossapitotyössä hyvää rakennustapaa ja aiheutuuko kunnossapidosta mahdollisesti vahinkoa tai muuta haittaa. Yhtiö tai toinen osakkeenomistaja voi asettaa ehtoja työn toteuttamiselle, jos se on tarpeen vahingon tai haitan välttämiseksi taikka korvaamiseksi.

 Osakkeenomistajalla on oikeus tehdä kustannuksellaan muutoksia osakehuoneistossa. Tällaisen muutoksen on oltava yhtiöjärjestyksessä määrätyn osakehuoneiston käyttötarkoituksen mukainen. Osakkeenomistajan on huolehdittava siitä, että muutostyö suoritetaan hyvän rakennustavan mukaisesti. Osakkeenomistajan on ilmoitettava muutostyöstä etukäteen kirjallisesti hallitukselle tai isännöitsijälle, jos se voi vaikuttaa yhtiön tai toisen osakkeenomistajan vastuulla olevaan kiinteistön, rakennuksen tai huoneiston osaan taikka yhtiön tai toisen osakkeenomistajan osakehuoneiston käyttämiseen.

Kiinteistövero on maan ja rakennusten arvoon perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa kiinteistön sijaintikunnalle. Kiinteistöveroprosentin päättää kunta. Kunta määrää vähintään kaksi eri kiinteistöveroprosenttia vakituiseen asumiseen: yleisen maapohjan kiinteistöveroprosentin ja vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten kiinteistöveroprosentin. 

Lisäksi kunta voi määrätä omat kiinteistöveroprosentit muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen käytettäville rakennuksille. Kunta voi lisäksi määrätä erikseen veroprosentin rakentamattomalle rakennuspaikalle, jos alueen asemakaava on ollut voimassa vähintään vuoden, yli puolet asemakaavasta on kaavoitettu asumiseen, rakennuspaikalle on tie tai se on järjestettävissä ja rakennus voidaan liittää yleiseen vesi- ja viemäriverkkoon. 

Maapohjan yleisen kiinteistöveroprosentin on oltava vuonna 2024 vähintään 1,3 ja se saa olla enintään 2,00 prosenttia kiinteistön verotusarvosta. Vakituisten asuinrakennusten veroprosentin tulee olla vuonna 2024 vähintään 0,41 ja enintään 1,0. Jos kunta määrää kiinteistöveron muille kuin vakituiseen asumiseen käytetyille rakennuksille, sen tulee olla vähintään 0,93 ja se saa olla enintään 2,00 prosenttia kiinteistön verotusarvosta. Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin on oltava vähintään 2,0 ja enintään 6,0. Pääkaupunkiseudun ja sen kehysalueen kunnissa rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti on vähintään 3,0 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 6,0 prosenttia. 

Kiinteistövero suoritetaan kiinteistön arvon perusteella. Kiinteistön arvo on määrättävä erikseen maapohjan ja rakennusten osalta ja se määräytyy edellisen vuoden arvon perusteella.

Maapohjan verotusarvoa määrättäessä on otettava huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, rakennusoikeus, sijainti, liikenneyhteydet, sopivuus rakennustarkoituksiin, kunnallisteknisten töiden valmiusaste sekä laadultaan että sijainniltaan vastaavista kiinteistöistä paikkakunnalla vapaassa kaupassa normaaleissa oloissa maksettujen hintojen perusteella todettu kohtuullinen hintataso. Maanpäällisen rakennusoikeuden lisäksi myös maanalainen rakennusoikeus on otettava huomioon maapohjan verotusarvoa laskettaessa. Verohallinto vahvistaa vuosittain kunkin kunnan osalta ne tarkemmat perusteet, joiden mukaan maapohjan verotusarvo lasketaan.

Rakennusten verotusarvon määrääminen tapahtuu kaavamaisesti rakennukselle määriteltävän jälleenhankinta-arvon ja siitä tehtävien ikäalennusten perusteella. Toisin kuin maapohjan osalta rakennusten arvostamisessa ei oteta huomioon alueellisia eroja, vaan rakennusten arvostaminen tapahtuu samojen arvojen mukaan koko maassa.

Kiinteistöveron maksaa se, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa eli 1.1. Omistajaksi katsotaan myös omistajan veroinen haltija. Omistajan veroinen haltija on esimerkiksi leski, jolla on oikeus rintaperillisen tai testamentinsaajan estämättä pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto.

Verohallinto ei määrää kiinteistöveroa eikä lähetä kiinteistöverotuspäätöstä, jos veron määrä on alle 10 euroa.

Kiinteistönomistajat saavat kiinteistöverotuspäätökset keväällä. Veron maksamisen voi hoitaa e-laskulla.  E-laskutukseen pääsee tekemällä e-laskusopimuksen omassa verkkopankissa. Verkkopankkia käyttämätön asiakas voi tehdä suoramaksusopimuksen pankkikonttorissa. Jos kiinteistöverotuspäätöksen tiedoissa on korjattavaa, korjaukset voi tehdä verkossa. Henkilöasiakkaat kirjautuvat palveluun verkkopankkitunnuksilla. Myös paperilomakettakin voi edelleen käyttää. Ilmoitusosa-lomake on päätöksen mukana. Kiinteistöverotuspäätöksen selvitysosaan merkityt tiedot kannattaa tarkistaa.  Jos tiedot ovat oikein, ei kiinteistöverotuspäätöksen ilmoitusosaa tarvitse palauttaa.

Muutokset 2024

Hallitusohjelmaan kesällä 2023 kirjattu kiinteistöverotuksen muutos, jossa maapohja eriytettiin yleisestä kiinteistöverosta ja maapohjan kiinteistöveroprosentin alarajaksi määrättiin 1,3 %, tuli voimaan vuoden 2024 kiinteistöverotuksessa.

Muutokset 2023

Rakennuskustannusindeksin noususta johtuen rakennusten jälleenhankinta-arvoja korotettiin 9,4 prosentilla. 

Muutokset 2020

Perittävän kiinteistöveron vähimmäismäärä muuttuu 17 eurosta 10 euroon.

Muutokset 2019

Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentin yläraja nousi 0,90:stä 1,0 prosenttiin.

Muutokset 2018

Yleisen kiinteistöveroprosentin yläraja nousi 1,80:stä 2,00 prosenttiin. Muiden rakennusten kiinteistöveroprosentin yläraja nousi 1,80:stä 2,00 prosenttiin.

Muutokset 2017

Yleisen kiinteistöveroprosentin alaraja nousi 0,80:stä 0,86 prosenttiin ja yläraja 1,55:stä 1,80 prosenttiin. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentin alaraja nousi 0,37:stä 0,41 prosenttiin ja yläraja 0,80:stä 0,90 prosenttiin. Muiden rakennusten kiinteistöveroprosentin alaraja nousi 0,93 prosenttiin. Rakentamattoman maan kiinteistöveroprosentin yläraja nousi 4,0:sta 6,0 prosenttiin.

Muutokset 2016

Muiden asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin yläraja nousi 1,55:stä 1,8 prosenttiin. Rakentamattoman maan kiinteistöveroprosentin yläraja nousi 3:sta 4,0 prosenttiin.

Muutokset 2015

Kiinteistöveroprosenttien alarajoja on korotettiin. Näin ollen osa kunnista on ollut pakotettuja nostamaan kiinteistöveroprosenttiaan, vaikka tarvetta tähän kunnassa ei olisi ollut.

Rakennusten verotusarvojen perusteena käytettäviä yksikköarvoja on korotettu 7,14 prosentilla. Tällä tasokorotuksella on haluttu saattaa verotusarvoja lähemmäs rakennusten käypiä arvoja. Lisäksi asuinrakennusten verotusarvojen laskennassa sovellettavaa ikäalennusten enimmäismäärää on pienennetty. Ikäalennus voi olla enintään 70 prosenttia, kun se aiemmin oli maksimissaan 80 prosenttia.

Myös rakennusmaan verotusarvoihin on tehty tasokorotus. Verotusarvojen perusteena ovat ns. aluehinnat, jotka perustuvat kullakin kunnan alueella tehtyihin rakennusmaakauppoihin. Näitä aluehintoja on korotettu kahdella prosentilla aiempaan verrattuna. Tämän lisäksi verotusarvojen tasoksi on määritelty 75 prosenttia aluehinnasta aiemman 73,5 prosentin sijaan.

Varsinkin haja-asutusalueilla rakennusmaan verotusarvoja nostaa myös se, että verotusarvon vähimmäisarvoksi on vahvistettu 0,75 euroa neliömetriltä. 

Pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa on puolestaan nostettu rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveroprosentteja. Kiinteistöverolain mukaan näiden 14 kunnan on päätettävä tällaisille kohteille vähintään 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi veroprosentti kuin yleinen kiinteistöveroprosentti on. Tällä lainsäätäjä on halunnut vauhdittaa asuntorakentamista.

Kiinteistöverolaki

Laki varojen arvostamisesta verotuksessa

Lausunnot

Kuntakohtaiset asumisen kustannukset

Kuluttajansuojalaki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille.

Jos kauppa tapahtuu kodissasi tai muualla kuin elinkeinoharjoittajan toimitiloissa sovelletaan kotimyynnin ehtoja. Alle 30 euron kauppa ei kuitenkaan ole kotimyyntiä. Kotimyynnissä myyjän on annettava ostajalle kuluttajasuojalain määräämät tiedot. Kotimyynnissä on myös aina annettava peruuttamislomake. Peruuttamislomakkeen sisällöstä on määrätty Oikeusministeriön asetuksessa. Kotimyynnissä kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä peruuttamislomakkeella tai muulla selkeällä tavalla myyjälle viimeistään 14 päivän kuluttua sopimuksen tai tilauksen teosta.

Jos myyjä ei ole kertonut ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle peruuttamisoikeuden käyttämistä mahdollisesti koskevista ehdoista, määräajoista ja menettelyistä, peruuttamisaika päättyy 12 kuukauden kuluttua normaalin peruuttamisajan päättymisestä. Jos myyjä korjaa asian tänä aikana, peruuttamisaika päättyy 14 päivän kuluttua päivästä, jolloin kuluttaja sai kyseiset tiedot.

Remontteihin liittyviä mittatilaustyönä valmistettavia tuotteita ei voinut aiemmin perua ollenkaan, mutta kuluttajansuojalaki uudistui 2023. Nyt asiakkaan tarpeiden mukaan valmistetut tuotteetkin kuten ikkunoiden tai keittiön tilauksen, voi perua. Mittatilausyrittäjä ottaa riskin, jos aloittaa mittateettämisen nopeammin kuin peruutusaika on ohi.

14 päivän peruuttamisaika lasketaan sopimuksen tekemisestä. Peruuttamisoikeutta ei ole silloin, kun palvelu on kokonaan suoritettu sinun nimenomaisesta pyynnöstäsi ja olet antanut hyväksyntäsi sille, että peruuttamisoikeutta ei ole suorituksen valmistuttua. Jos sopimus on tehty ilman sinun pyyntöäsi tehdyn kotikäynnin yhteydessä, sinulla on kuitenkin aina oikeus perua sopimus, vaikka palvelu olisikin kokonaan suoritettu. Jos elinkeinonharjoittaja on peruuttamisaikana aloittanut suoritukset ilman sinun pyyntöäsi tai sinulle ei ole kerrottu ennen peruuttamista suoritettua palvelua koskevasta korvauksesta, sinun ei tarvitse maksaa peruuttamisaikana suoritetusta palvelusta.

Sopimuksesta voi irtautua myös, jos sopimus on ollut pätemätön tai kohtuuton. Pätemättömyyteen voi vedota usein tapauksessa, jossa ikäihminen ei ole tiennyt, mitä on tilaamassa. Lue tästä lisää seuraavalta aukeamalta.

Sopimuksen kohtuullistamista taas voi vaatia, jos sopimuksen ehto on kohtuuton: esimerkiksi hinta on huomattavasti yleistä hintatasoa kalliimpi tai sopimuksen peruuttamiseen liittyy erityisen suuri sopimussakko.

Tutustu Omakotilehden kotimyyntiä käsittelevään artikkeliin (2024/3)

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välinen sopimus. Lain mukaan tavaran pitää vastata lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Tavarassa on virhe esimerkiksi silloin, jos

• tavara ei sovellu sen tavanomaiseen käyttötarkoitukseen
• tavara ei sovellu ostajan tarkoittamaan erityiseen käyttötarkoitukseen. Tämä koskee tilanteita, joissa myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä käyttötarkoituksesta eikä hän silti ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu käyttötarkoitukseen.
• tavara ei ole myyjän antaman kuvauksen, näytteen tai mallin mukainentavara ei vastaa kestävyydeltään tai muuten sitä, mitä kuluttaja yleensä perustellusti olettaa samanlaisen tavaran kaupassa
• tavara ei vastaa lain tai viranomaisen vaatimuksia esimerkiksi tuoteturvallisuudesta
• ostajalle ei tavaran yhteydessä luovuteta tavaran asentamista, kokoonpanoa, käyttöä, hoitoa tai säilytystä varten tarpeellisia ohjeita.

Kuluttajan on osoitettava, että tavarassa on virhe. Jos virhe ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tavaran luovutuksesta, virheen oletetaan olleen tavarassa jo luovutushetkellä ja kuuluvan myyjän vastuulle. Vastuusta vapautuakseen myyjän pitää kumota virheolettama eli osoittaa, että tavara oli luovutettaessa virheetön.

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä riidoissa ollaan ensisijaisesti yhteydessä yritykseen ja pyritään neuvottelemaan asiasta. Jos valituksesi yritykselle ei tuota toivomaasi tulosta, soita kuluttajaneuvonnan neuvontapuhelimeen 029 553 6901 (arkisin 9–15).

Muista myös Omakotiliiton maksuton lakineuvonta.

Ovelta ovelle myydyt palvelut ovat sisällöltään monipuolistuneet, ja asukkaan on miltei mahdoton nopeasti arvioida, tarvitaanko tarjottua remonttia tai palvelua omassa talossa lainkaan tai ainakaan juuri sillä hetkellä. Huomioitava myös on, että kotimyynnin peruutusoikeus ei koske mittatilaustuotteita. 

Hyvä yleispäteväsääntö on siis, älä osta heti! Oman talon osalta kunnossapidontarpeet on hyvä arvioida ja pitää mielessä etukäteen, ettei päädy luottamaan ovelle poikkeavan myyjän arvioon talon tärkeimmistä remonttikohteista. Apua tähän löydät Omakotiliiton huoltokirjasta.

Omakotitalon omistajana tai haltijana vastaat siitä, että nuohous on järjestetty lain vaatimalla tavalla. Vakituisessa käytössä olevan asunnon tulisijat ja hormit tulee nuohota vuoden välein, ja yksityisessä vapaa-ajankäytössä olevien rakennusten tulisijat kolmen vuoden välein.

• Vakituisen asunnon tulisija tulee nuohota vuoden välein
• Vapaa-ajan asunnon tulisija tulee nuohota kolmen vuoden välein
• Käyttämätöntä tulisijaa ja savuhormia ei tarvitse nuohota
• Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja savuhormi on nuohottava ennen käyttöönottoa

Rakennuksen omistajan tai haltijan on pidettävä tulisijat ja savuhormit sellaisessa kunnossa, että niitä voidaan käyttää turvallisesti. Tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet tulee pitää sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti. Lakisääteinen nuohous sisältää tulisijan ja hormin nuohouksen.

Kätevimmin löydät alueesi nuohoojan yhteystiedot osoitteesta www.nuohoojat.fi. Nuohoojien yhteystietoja voit hakea myös zeckit.com -palvelusta. Kirjoita hakukenttään nuohous ja paikkakunnan nimi. (esim. nuohous Espoo)

Lue lisää nuohouksesta:

Pelastuslaki nuohous

Nuohousuudistuksen seurantaryhmä

Kilpailu- ja kuluttajaviraston linjaus nuohouksen markkinoinnista

Koko maassa siirryttiin nuohouspalvelujen vapaaseen tarjontaan vuoden 2019 alussa. Nuohouspalveluja saa tarjota vain nuohoojan ammattitutkinnon suorittanut henkilö. Rakennuksen omistajan ja haltijan velvoite huolehtia tulisijojen ja savuhormien säännöllisestä nuohouksesta säilyi entisenä, samoin nuohouksen määrävälit.

Sisäministeriö on asettanut nuohousuudistuksen seurantaryhmän edistämään säädösmuutosten toimeenpanoa, seuraamaan ja arvioimaan muutosten vaikutuksia sekä keräämään tietoja vaikutuksista. Seurantaryhmässä ovat edustettuina nuohousalan ja kiinteistöalan toimijat sekä keskeiset viranomaiset. Omakotiliitto osallistuu seurantaryhmän toimintaan.

Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on linjannut nuohouspalveluiden markkinoinnista piirinuohousjärjestelmän päättymisen jälkeisenä aikana. Nuohousyrityksen ei ole sallittua ehdottaa mainoksessaan kuluttajalle yksilöllistä nuohousajankohtaa ja velvoittaa kuluttajaa olemaan yhteydessä uuden ajan sopimiseksi, jos aika ei sovi hänelle. 

Yrityksen ei myöskään ole sallittua mennä tekemään nuohousta ilman tilausta, joten nuohooja ei voi ilmoittaa kuluttajalle tulevansa tekemään nuohousta tiettynä ajankohtana. Nuohous edellyttää asiakkaan vahvistaman tilauksen. Asiakkaalla ei ole velvollisuutta reagoida ehdotettuun nuohousaikaehdotukseen.

Nuohousta markkinoidessa tulee myös käydä selkeästi ilmi palvelun hinta.

Radonkaasu on talojen sisäilmassa esiintyvä hajuton ja näkymätön jalokaasu. Suomessa noin 300 ihmistä saa vuosittain keuhkosyövän radonista. Radonkaasu on talojen sisäilmassa esiintyvä hajuton ja näkymätön jalokaasu. Radonkaasua pääsee taloon mm. läpivienneistä, betonihalkeamista sekä tiivistämättömistä saumakohdista. Asuminen suuressa radonpitoisuudessa lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Radonin voi havaita vain mittaamalla.

Asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää arvoa 300 Bq/m3. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä arvoa 200 Bq/m3. Mikäli huoneilman radonpitoisuus ylittää 300 Bq/m3 tulee korjaustoimenpiteisiin ryhtyä. Mikäli radonpitoisuus on 200–300 Bq/m3, Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia. Mikäli huoneilman radonpitoisuus alittaa 200 Bq/m3, huonetilan radonturvallisuus on riittävä.

Säteilyturvakeskuksen tilastojen mukaan eniten radonkaasun raja-arvon ylityksiä esiintyy Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnissa. Radonpitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella merkittävästi samallakin alueella. Lue lisää radonpitoisuuksista Suomessa.

Huoneilman radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkeilla lämmityskauden aikana 1.9.-31.5. Kattava arvio altistuksesta saadaan, kun mitataan kahdella radonmittauspurkilla asunnon eri huoneissa ja/tai kerroksissa. Mittausaika on kaksi kuukautta.

Hyödynnä Omakotiliiton jäsentarjous radonmittauspurkeista!

Lue Omakotilehden artikkeli Pitääkö radon mitata?

Jos radonpitoisuus ylittää raja-arvot kannattaa kääntyä radonkorjauksiin erikoistuneen ammattilaisen puoleen. Pienissä ylityksissä, joissa radonpitoisuus on 200–400 Bq/m3 riittävät useimmiten alapohjantiivistystyöt sekä ilmanvaihdon parantaminen. Yli 400 Bq/m3 pitoisuuksissa usein tarvitaan suurempia toimenpiteitä kuten radonpoistojärjestelmän asennuksia. 

Radonjärjestelmän kustannus asennettuna on järjestelmästä ja tarvittavista pihatöistä riippuen noin 3000–5000 euroa, varsin kohtuullinen hinta radonturvallisesta kodista ja mielenrauhasta. Yksittäisen talon radonkorjaus valmistuu yleensä päivässä. Valitusta järjestelmästä riippuen jopa kaikki toimenpiteet voidaan tehdä talon ulkopuolella, joten asukkaille ei tule ”asumishaittaa”.

Lisätietoa aiheesta Jäsenkirjeessä 3/2017 (PDF-tiedosto).

Rakennustyön tilaajilla on velvollisuus ilmoittaa tietoja Verohallinnolle rakentamiseen liittyvistä urakoista ja urakoitsijoista sekä yhteisen rakennustyömaan päätoteuttajalla velvollisuus ilmoittaa tietoja rakennustyömaalla työskentelevistä henkilöistä.

Kotitalouden on annettava tieto rakennusluvan alaisista töistä, vaikka työstä ei olisikaan maksettu suorituksia esimerkiksi, jos työ on tehty hartiapankkirakentamisena tai talkootyönä. Kun kyse on talkootyöstä, annetaan ainoastaan rakennuskohdetta koskevat tiedot ja tieto siitä, ettei palkkoja tai muita vastikkeita ole maksettu. Talkootyöntekijöiden nimiä ei tarvitse ilmoittaa.

Kotitalouden on ilmoitettava Verohallinnolle kaikki rakennusluvan alaiset työt pääsääntöisesti vain kerran ennen loppukatselmusta. Jos rakennustyö on edellyttänyt vain toimenpide- tai purkamislupaa, tietoja ei tarvitse toimittaa Verohallinnolle. Myöskään ilmoituksenvaraisista rakennustöistä ei tietoja tarvitse toimittaa.

Tiedot annetaan kaikista rakennusluvan alaisista töistä, olipa ne tehty omakotikiinteistöllä tai osakkaan omistamassa kerrostalohuoneistossa. Vaikka asunto-osakeyhtiö hakeekin osakkaan puolesta rakennusluvan huoneistossa tehtäviin muutostöihin, tiedonantovelvollisena toimii tällöinkin huoneiston omistava henkilö.

Tiedot on annettava Verohallinnolle ennen käyttöönottoa edellyttävää loppukatselmusta. Tiedot suositellaan annettavaksi Verohallinnolle riittävän ajoissa ennen loppukatselmuksen pitämistä, esimerkiksi samaan aikaan, kun aikaa loppukatselmukseen varataan, jotta Verohallinto ehtii toimittaa todistuksen ilmoittajalle. Jos rakentajana toimii kaksi henkilöä, esimerkiksi puolisot yhdessä, rakennuskohteesta riittää yksi ilmoitus.

Ilmoittaja saa verohallinnolta postitse todistuksen tietojen toimittamisesta. Rakennuttajan on esitettävä loppukatselmuksessa rakennusvalvontaviranomaiselle Verohallinnon antama todistus siitä, että hän on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.
Kotitalous ilmoittaa Verohallinnolle, miltä yritykseltä on tilannut työn rakennustyömaalla ja paljonko yritykselle on maksettu suorituksia kokonaisuudessaan ilman arvonlisäveroa.

Tiedonantovelvollisuus ei kata niitä työntekijätietoja, jotka urakoitsijan on työmaan työntekijöistä ja alihankkijoiden tiedoista ilmoitettava. Jos kotitalous on itse palkannut työntekijän, ilmoitetaan työntekijöiden tiedot ja maksetut suoritukset.

Missä ja milloin rakennustyö on tehty

• kiinteistötunnus tai asunto-osakeyhtiön y-tunnuskiinteistön
• tai asunto-osakeyhtiön nimi ja osoite

Millaista työtä on tehty

• uudisrakentaminen vai korjausrakentaminen
• Miltä yritykseltä työ on tilattu
• yrityksen yksilöintitiedot
• paljonko yritykselle on maksettu suorituksia, summa ilmoitetaan ilman arvonlisäveroa
• määrässä ilmoitetaan urakoitsijalle maksettu kokonaissumma, eikä siitä eritellä pois materiaalia, koneita, laitteita tms 

Jos rakennuttaja on itse palkannut työntekijän, henkilöstä on ilmoitettava mm:

• työntekijän tiedot
• työskentelyaikatyöntekijälle maksetun suorituksen määrä 

Tiedot voidaan antaa Verohallinnolle joko paperilomakkeella tai sähköisesti verkkolomakkeella suomi.fi-palvelun kautta. Sähköiseen palveluun kirjautuminen edellyttää tunnistautumista. Yksityishenkilö voi käyttää kirjautuessaan pankkitunnuksia tai sirullista henkilökorttia (HST-korttia).

Lisätietoja: Vero.fi: Rakentamisen tiedonantovelvollisuus