Grillaaminen on kaukana helposta ja hauskasta ruuanvalmistuksesta
Pakinoitsija Anni Veck arvelee tulevansa karkotetuksi maasta, kun hän sanoo ääneen, että grillaaminen on yliarvostettua. Grillimestarin mielestä grillaaminen on hauskaa, mutta hän saakin loistaa päätähtenä, kun taustalla on häärinyt tuntikausia grillauksen Mahdollistaja.
Saan varmasti potkut Suomesta, passini revitään ja minut karkoitetaan maasta, kun sanon nyt ääneen sen, mitä ei saisi suomalainen sanoa: minusta grillaaminen ei ole helppo eikä hauska tapa valmistaa ruokaa.
Tai sitten jokaisen grillaamisen helppoutta ja hauskuutta hokevan takana on Mahdollistaja. Mahdollistajana yleensä häärää puoliso, asuinkumppani tai muuten vain toimeen tarttuva toveri, hän joka lähtee konkreettisesti toteuttamaan fiilispohjalta elelevän Grillimestarin ideoita.
”Keparaiset tulee illalla grillaamaan, tehdään jotain helppoa ja nopeaa, onpa kiva nähdä Taneakin pitkästä aikaa!”
Mahdollistajalla ei tämän kuultuaan ole muita vaihtoehtoja kuin kääräistä hihat ja lähteä köijäämään pöytäryhmää autotallista, jonne se on talveksi säilötty. Grillimestari ei yleensä juurikaan osallistu konkretian tasolla toimintoihin, vaan keskittyy tunnelmointiin ja mahdollisesti joihinkin kokonaisuuden kannalta irrelevantteihin pikkuseikkoihin, kuten vertailemaan eri makkaroiden saamia pisteitä Suuressa Makkaratestissä.
Pöytäryhmä kannetaan paikalleen, pestään linnunkakasta, etsitään sopivat päällysteet, käännellään vähemmän homeiset ja tipluiset puolet näkyviin, koska ei niitä nyt tässä ehdi pesemäänkään. Kolmisen tuntia Keparaisten tuloon.
Pöytäryhmä näyttää hyvältä, mutta terassi olisi pitänyt pestä, ja olihan se tänä kesänä aikomus öljytäkin. Sitä ei nyt ehdi, tällätään kalusteet nyt vain siihen talven jäljiltä olevalle terassille. Äkkiä jostain kukkia ruukkuihin, että näyttää laitetulta! Mahdollistaja lähtee suorittamaan hätäistä kukanhakureissua läheiseen rautakauppaan, jossa säästösyistä on vain yksi kassamyyjä, ja jono kiemurtelee toiselle osastolle saakka. Sääliksi käy hikistä myyjää. Jonossa ehtii googlaamaan ”nopea grilliherkku, raparperichutney, itsetehty salsa”.
Kukat ruukkuihin, tuli nyt otettua joitain, mitkä sattuivat olemaan lähimpänä kassalinjaa, eivätkä sovi yhteen ollenkaan. Nyt mennään näillä, aikaa tuhraantui jo muutenkin liikaa, tunnin päästä vieraat jo tulevat.
Grillauksen Mahdollistaja jatkaa helpon ja hauskan illan rakentamista itse Grillimestarin valitessa hartaasti parasta artesaaniolutta juuri tähän iltaan. Viimevuotinen viirinauha välttää, sen saa äkkiä ripustettua puusta puuhun pöytäryhmän päälle. Ei ole enää pitkälti aikaa Keparaisten saapumiseen. Niillä on vieläpä siitä hauska tapa, että saapuvat aina pikkasen ennen sovittua aikaa.
Vessanpesuvehkeet on vielä Mahdollistajalla käsissään, kun pihatieltä kuuluu tuttua mölinää. Tane on jo tainnut kotonaan avata fiilistelyjuoman.
Grillimestari on elementissään! ”Tulkaas tänne istumaan, niin otetaan rennosti pitkän viikon jälkeen, hei viittitkö tuoda sisältä samalla jonkun ottimen, ja hei onks meillä mitään huopia, täällä onkin yllättävän viilee, ja tuo samalla niitä servettejä, ja ehkä joku juoma meille kaikille, oliksä laittanu sitä kylmenemään vai onkse vieläkin siinä rappusilla, ja jotkut lasit sille!”
Mahdollistaja mahdollistaa kaiken hääräämällä ja suihkimalla sisä- ja ulkotilojen väliä tauotta. Jotain puuttuu pöydästä koko ajan. Grillimestarin mielestä kaikki on helppoa ja hauskaa. Hän viihdyttääkin joukkoja grillipihtejä rytmikkäästi napsutellen ja kertoilee Keparaisille kaksi- ja kolmipolttimillisten grillien eroavaisuuksista asiantuntijan tavoin.
Eikä se grillaaminen yhtään sen helpommaksi muutu, vaikka kuuma makkarakausi jatkuu ja tavarat ja terassin tienoot on saatu kerran raavittua kasaan. Ruoka valmistuu tipotellen ja eri aikaan, perheen kasvissyöjä ilmoittaa kyllästyneensä maissiin ja herkkusieniin, makkarat mustuvat, mutta kasslerin kypsyysaste epäilyttää kaikkia. Ruoka on hotkittu viidessä minuutissa, mikä on sinänsä hyvä, koska pitkä poutakausi on tullut päätökseen ja ensimmäiset sadepisarat tipahtelevat jo grillaavan kansan lautasille.
Alkaa jälleen tuttu show, nyt vain käänteisessä järjestyksessä, ja kaikki ulos tuodut asiat kiikutetaan takaisin sisätiloihin. Mahdollistajan vatsanpohjalle jäi kärventyneen makkaran hotkimisesta outo yhdistelmä sekä nälkää että närästystä. Vastapestyt hiukset haisevat savulle.
Grillimestari huokaisee tyytyväisenä: ”Kesä on kyllä jotenkin ihanan huoletonta aikaa!”
Anni Veck
Kirjoittaja asuu Lahdessa vuonna 1954 rakennetussa rintamamiestalossa, josta puuttuu vuosien jälkeenkin vielä se kuuluisa viimeinen lista. Työkseen hän myy rautakaupassa rautaa ja nostelee sitä vapaa-ajallaan. Vaikka lajina on penkkipunnerrus, oman pihan kukkapenkkien kanssa on vähän niin ja näin.
Lue Anni Veckin aiemmat pakinat:
Remonttiin kannattaa ryhtyä, vaikka ei olisi syntynyt vatupassi kädessä
Kiukku toimii hyvänä kodin laittamisen motivaattorina
Oletko naapurina moikkailija vai luimuilija?
Remontin tekijää etsiessä on kuin parisuhdemarkkinoilla
Kirsikkavarkaat ja autoon murtautujat herättävät kodinpuolustajan
Rautakaupan myyjää vaanii jatkuva ostohoukutus
Kauhunaapuria ei kiinnosta muiden toive rauhasta
Meidän talon remontti oli raskaampi kuin teidän
