Kirjaudu jäsensivuille
Kirjaudu
Omakotiyhdistykset ja piirit
Liity jäseneksi

Suuret edut pieneen hintaan!
Liity jäseneksi nyt. Jäsenmaksu vaihtelee yhdistyksittäin, suositusjäsenmaksu on vain 30 € vuodessa.

Liity nyt

Jäsenkirje 4/2017

HYVÄ JÄSEN!
Oheisessa jäsenkirjeessä ajankohtaista asiaa Omakotiliiton jäsenyhdistysten jäsenille. Lue jäsenkirje tästä (pdf).

 

Aiemmat jäsenkirjeet >

 

Omakotilehden kuntavaalikysely - eduskuntapuolueiden puoluesihteerit vastaavat

Kuntavaalikysely on julkaistu Omakotiliiton jäsenlehdessä numerossa 1/2017 (ilm. 8.3.2017). Lehdessä muutamia vastauksia on jouduttu lyhentämään, mutta tässä verkkoversiossa vastaukset ovat kokonaisuudessaa.

 

Lue Omakotilehden kuntavaalikysely ja puolueiden vastaukset tästä

 

Tätä kysyttiin:


1. KIINTEISTÖVERO JA KUNNAN VEROPOHJA

Kiinteistövero on vuonna 1993 käyttöön otettu vero, jota maksetaan kiinteistön sijaintikunnalle. Kiinteistövero on olemassaoloaikanaan jo yli kolminkertaistunut. Kuntakohtaiset erot ovat suuria ja kiinteistöverosta on tullut kuntien talouden tasapainottaja, kun kiinteistövero takaa kunnalle tasaisen verotuoton. Samalla kuitenkin Suomen kokonaisveroaste on EU:n korkeimpia. SOTE-uudistuksen myötä kunnan tehtävien ja verotulojen vähetessä kiinteistöveron rooli tulee korostumaan kuntien tulolähteenä.
Kiinteistövero kohdistuu voimakkaimmin omakotitaloasujiin. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) Suomen Omakotiliitolle v. 2015 tekemän selvityksen mukaan kiinteistövero on hyvin epätasa-arvoinen vero erityisesti heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville. Kiinteistöverojen osuus asuntokunnan ansioista on suhteellisesti korkein yli 75-vuotiailla. http://omakotiliitto.fi/edunvalvonta/kiinteistovero/PTTselvitys

Miten kunnan tulisi päättää kiinteistöverotuksesta, jottei kiinteistövero muodostu kiinteistönomistajille kohtuuttomaksi? Tulisiko kiinteistön verotusarvoja tarkistaa alaspäin kiinteistön todellisen arvon laskiessa? Olisiko kiinteistöverolta poistettava alaraja? Olisiko tarkoituksenmukaista SOTE-ratkaisun myötä miettiä kuntien veropohja uudelleen?


2. PALVELUT JA MAKSUJEN KOHTUUHINTAISUUS

Kunnallisissa maksuissa (esim. kiinteistövero, tonttivuokrat, vesi- ja jätevesimaksut, jätemaksut, sähkönsiirto) on huomattavia eroja kuntien välillä, erityisesti heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kunnassa ko. maksut ovat olleet kasvussa ja ovat huomattavan korkeita.

Miten kunnalliset maksut voidaan pitää kohtuuhintaisina? Miten kunnallistekniikka (energia-, jäte-, liikenne-, vesi- viemäri ja tietoverkot (laajakaista)) ja muut palvelut olisi järjestettävä, jotta kuntalaiset saavat maksuille riittävää vastinetta ja tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi asumismuodosta riippumatta eri puolilla maata?


3. OMAKOTIASUMISEN SAAVUTTETTAVUUS JA OMAKOTITONTTIHINNOITTELU

2010-luvulla pientalojen rakennusluvista lähes kolmannes on myönnetty neljän suurimman keskustaajaman alueelle (Helsinki, Tampere, Oulu, Turku).  Rakentumisen keskittyminen on johtanut myös rakentamisen ja asumisen kustannusten nousuun. Pääkaupunkiseudulla tontin keskihinta on jo yli 160 euroa/m2 ja yli 100 000 asukkaan kunnissa liki 90 euroa/m2 (Tilastokeskus).

Miten kunnat voivat helpottaa ihmisten pääsyä toiveasumismuotoonsa, pientaloasumiseen? Voisivatko esimerkiksi vuokratonttien lisääminen tai osaomistustonttien tarjonta toimia ratkaisuvaihtoehtoina kasvukeskusten tonttien hintojen kalleudelle? Pitäisikö haja-asutusalueiden asumisolojen kehittämisessä antaa vapaammat kädet esimerkiksi asumiselle, joka edistää työn ja palveluiden kehittämistä kunnassa?


4. VAPAA-AJAN ASUMINEN JA RAKENTAMISEN LUPIEN JOUSTAVOITTAMINEN

Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys, jonka tarkoituksena on helpottaa vapaa-ajan asunnon muuttamista pysyväksi asunnoksi: ”Kunta voi osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet ja edellytykset, joilla vapaa-ajan asunnon muuttaminen pysyvään asuinkäyttöön ei edellytä poikkeamispäätöstä tai suunnittelutarveratkaisua ennen rakennuslupaa…”. Tulleessaan hyväksytyksi eduskunnassa, esitys joustavoittaa kaavoitetuilla alueilla olevien vapaa-ajan asuntojen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön.

Miten helpotetaan kaavoittamattomilla alueilla olevien vapaa-ajan asuntojen muuttamista pysyvään asuinkäyttöön? Ratkaisisiko kaksoiskuntalaisuus asukkaiden mahdollisuuksia asua vapaa-ajan asunnoissa, vaikuttaa ja osallistua kunnan toimintaan sekä palveluiden rahoitukseen vapaa-ajan asunnon paikkakunnalla?  Ylipäätään tulisiko kuntien rakennusjärjestyksien, viranhaltijoiden ja lautakuntien olla sallivampia, jotta rakentamisesta saataisiin monimuotoisempaa?